Olen viettänyt antoisan aamun googlailemalla lisätietoa liitoskivuista (jep, työaika hyödyksi). Ne ovat nyt siis melkoisen mojovat. Pelkkä ajatuskin seisomisesta tai kävelemisestä saa milteipä huutamaan ääneen. Särkylääkkeetkään eivät lukemani mukaan auta.

Kivut alkoivat viime neuvolareissun jälkeen, kun terveydenhoitaja paineli vatsaa ja koitti selvittää missä asennossa Vote mahassa kelluu. Asentoa ei löytynyt, mutta palkkioksi sain siis kovat kivut. Välillä ne jo helpottivat, mutta ovat taas äityneet entistä pahemmiksi. Oudointa on, että kivut tuntuvat ainoastaan vasemmalla puolella. Tai no, parempi kai niin kuin että kipu olisi molemminpuoleista. Nukkuessa ja paikallaan istuessa ei kipuja tunnu, kuten monella muulla, mutta tuo käveleminen on tosiaan yhtä tuskaa. Vinkiksi annettiin tukivyön käyttö (joka minulla tietenkin on kotona, eikä suinkaan päällä). Täytynee kokeilla josko siitä olisi jotain havaittavaa hyötyä. Iltalenkitkin on pitänyt jättää parina iltana väliin, eilen vaapuin Miehen seuraksi postittamaan kirjeen ja kävelimme pienen lenkin ja jokainen askel tuntui siltä kuin joku olisi puukolla pistänyt.

Näytän varmaan tosi viehättävältä, kun joka askeleella irvistän tuskaisesti. Pahimmillaan kivut ovat pitkäaikaisen istumisen jälkeen, ja etenkin silloin kuin istuma-alusta on kova. Sen jälkeen jokainen askel on yhtä tuskaa. Olen koittanut töissäkin löytää asentoa, josta vähiten aiheutuisi kipuja sitten ylösnoustessa, mutta tähän mennessä menestys on ollut suorastaan onneton. Se asento joka muuten tuntuu helpoimmalta, käy sitten häntäluun päälle. Että koita tässä nyt sitten esittää tehokasta työntekijää. Ellei täällä töissä selviäisi helpommalla kuin kotona, kannattaisi varmaan sitä saikkua tosiaan hakea. Mutta niin pitkään kun mikään ei varsinaisesti estä tätä töihin tuloa, niin aion tänne nämä viimeiset päivät raahautua. Kyllä se vaan on kiva nähdä muitakin ihmisiä, vaikka Miehen kanssa mukava loma vietettiinkiin, ja valtaosa siitä ihan kahdestaan.

Muuten siis olo on ihan ok. Helteen (kyllä, 20 astetta ylittää raskausaikana hellerajan ihan heittämällä) myötä on havaittavissa pientä turvotusta, joka laskee illan viilettyä. En siis usko että sen suhteen on mitään syytä huoleen. Vessassa saa ravata vähintään kaksi, tai kuten viime yönä 3 kertaa yössä, joka sekin alkaa pikkuhiljaa kyrsiä, kun ois ihan kiva nukkuakin jossain välissä sen sijaan että juuri kun on löytänyt sen asennon jossa on vähiten hankala olla, on pakko ruveta miettimään, että miten pirussa tästä nyt sitten saa hilattua itsensä ylös ja vessaan... Vuorotellen ollaan Miehen kanssa pompittu yöt pystyssä milloin mistäkin syystä. Toinen jos herää, niin herää toinenkin. Tarvii varmaan koittaa päiväunia, josko tämä univaje jotenkin saataisiin selätettyä.

Tällä viikolla edessä olisi siis synnytysvalmennus sekä neuvolakäynti. En tiedä pitäisikö neuvolassa puhua tästä viimeisimmästä pelostani, siitä että vauva kuolee kohtuun. Miehelle puhuin eilen asiasta, kun se valvotti minua tässä yhden yön. Hän oli perimiehiseen tapaan sitä mieltä, että emmehän me asialle voi mitään, ja että jos niin käy niin kyllä siitä yhdessä selviämme. Ja tottahan se on, mutta kun tälle pelolle en vaan voi mitään, ja se jäytää rotan lailla jossain tuolla alitajunnassa koko ajan. Ei tää vaan henkisestikään mitenkään helppoa ole tää raskaus..