Olen muistaakseni joskus aikaisemminkin kirjoittanut aiheesta, mutta näin kevään korvalla asia on taas ajankohtainen. Lapset eittämättä rikastuttavat elämää monella tavalla. Mm. sillä, että vuosikausia jatkunut mäenlaskemattomuus on aktivoitunut. Mikään ei pelasta päivää niin hyvin kuin mäenlasku. Siinä tulee väkisin hyvälle tuulelle. Tuostahan voisi kehitellä hoitokeinon vaikeasti masentuneille. Pyllymäkeen vaan, niin siinä saa raitista ilmaa ja se masennuskin saadaan hetkeksi vähän kaikkoamaan ;o)

Tai koska viimeksi leikit vesisotaa? Minä en ole tehnyt sitä varmaan vuosiin ennen viime kesää, jolloin esikoisen kanssa olimme harva se päivä läpimärkiä, kun sodimme takapihalla lasten kahluualtaassa. Ja kuumana kesänä se oli aivan käsittämättömän mukava viilennyskeinokin.

Ja syksyn parhautta on lehtikasojen hajottaminen. Kerätään lehdet isoksi kasaksi ja hypätään kasaan. Naapuri ei välttämättä tykkää, mut lapset ja äiti kyllä.

Ja nyt kun tuli kevät. Ja lätäköitä. Saa laittaa saappaat jalkaan ja juosta lasten kanssa lätäköissä (tai uida, kuten meillä lapset tekivät viikonloppuna, esikoinen istui vyötäröä myöten vedessä, kun kumpikaan vanhemmista ei huomannut kuinka paljon vettä kuopassa oli..). Tai sit tehdä kuten minä, ottaa lapio käteen ja tehdä lätäköistä puroja ja ohjata pihalla seisova vesi viemäriin. Kovin rauhoittavaa toimintaa, Mies virnuili vieressä ja vertasi toimintaani japanilaisen puutarhan hoitoon. Kieltämättä työ antoi huikeaa tyydytystä ja olo oli aika zen. Ja mikäli minulla ei olis lapsia, olisin tämänkin hetken istunut sisällä.

Kannatti tehdä lapsia, kyllä ne hoitaa mielenterveyttäkin, vaikka joskus tuntuu et niiden kanssa tulee hulluksi.