Olen aina onnitellut itseäni siitä, etteivät alkoholi tai muut päihteet ole ikinä olleet minulle mikään ongelma. Viinaa on joskus otettu enemmänkin, mutta käyttö on aina ollut kohtuullista. Ja tätä nykyä alkoholia ei kulu niin yhtään. Ja mitä pitempään sitä on selvinpäin, sen vähemmän sitä känniä kaipaa. Toki yksi GT, siideri, lasi punkkua tai kuoharia maistuis varmaan mullekin aina silloin tällöin, ei se minunkaan suuni sentään tuohesta ole..

Ongelmaksi onkin päihteiden sijaan noussut suklaa. Tai suklaa on noussut päihteiden asemaan. Ensinnäkin, ainetta on saatava mieluiten joka päivä. Toiseksi, hyvänolontunteen saavuttamiseksi tarvitaan aina vaan isompi määrä suklaata. Kolmanneksi, jos en suklaata saa, olen äärettömän kärttyinen ja olotilaa voinee kuvailla vierotusoiremaiseksi. Neljänneksi, syön suklaata salassa läheisiltäni. Viidenneksi, piilotan suklaata muilta perheenjäseniltä. Ihan jännittää tuo tuleva muutto, että miten paljon suklaata meiltä löytyy ympäri kämppää :) Ja kuudenneksi, kun tilanne äityy toooodella pahaksi, se karseinkin talosta löytyvä suklaata sisältävä juttu menee alas nopsaan. Kuten tumma suklaa, josta en suuremmin pidä, mutta muutaman kerran olen yllättänyt itseni vetämästä leivontaa varten hankittua tummaa.

Tilanne ei ehkä ihan vielä ole niin kovin vakava, koska pysty tämän kaiken ihan itse tiedostamaan. Olen jopa pärjännyt joitakin päiviä ilman suklaata. Ja mitä ilmeisimmin Miehen aamuvuoroviikot ovat tilanteen kannalta parhaita, iltavuoroviikolla olen niin hermostunut koti-illoista, että suklaata voi mennä miltei levy illassa. Kun on pienessä suklaapöhnässä, sitä pysyy hermot jotenkin paremmin kasassa.

Mitä ilmeisimmin suklaaholismi vaivaa lähinnä naisia ja erityisesti kotiäitejä. Jään odottelemaan ensimmäisiä suklaasta vierottamisklinikoita. Olen melko varmaan jonossa ekana sinne menemässä.. Ja koska meidän taloudessa on jäljellä enää yksi tummasuklaa-marsipaani pääsiäiskarkki, jota en nyt vaan kykene vetämään, niin lähden sen sijaan nukkumaan.