On jäänyt nämä postaukset aika vähiin tässä loman aikana. Viimeisimmät neuvolakuulumisetkin taisivat jäädä kirjaamatta. Tosin eipä siellä mitään erikoista ollutkaan. Verenpaine on noussut jonkun verran, muttei mitenkään huolestuttavasti. Mahassa kasvaa aktiivinen lapsi, jopa terveydenhoitaja ihmetteli ipanan liikkeitä, jotka saivat koko mahan hytkymään kuin hyytelön. Sydänäänet olivat vahvat, Vote tosin taas hyvällä taidolla onnistui pitkään väistelemään kuuntelulaitetta.. En tiedä miten muilla odottajilla, mutta ainakin minua aina hieman jännittää tuo sydänäänien kuuntelu, että mitäs jos niitä ei löydykään. Ja tämä siitäkin huolimatta, että esim. viime neuvolareissulla Vote oli koko aamun ollut hyvinkin aktiivinen. Hoitaja yritti kovasti selvittää miten päin mahassa köllitään, mutta ei onnistunut muuta kuin tekemään minulle kipeää. Seuraava neuvolakäynti onkin sitten jo ensi viikolla.

Pari päivää olen pessyt äitiyspakkauksen liinavaateita. Äiti toi pinnasängyn lauantaina, joten nyt olisi kauhea into saada kaikki vauvan varusteet laitettua valmiiksi. Kun vointi on kuitenkin sen verran hyvä, että jotain jaksaa vielä tehdäkin. Koskaan kun ei tiedä miten pitkään sitä vielä jaksaa ja pystyy näitä kotihommia tekemään. Onnekseni minua on paiskattu Miehellä, joka ei tosiaankaan ole mikään tumpelo näissä kotihommissa, joten en ihan itse joudu kaikkea tekemään. Kaiken kaikkiaan on käsittämätöntä ja hieman pelottavaakin, että noin seitsemän viikon kuluttua meitä on kahden sijaan kolme. Votea kovasti odotellaan jo, mutta pakko myöntää että olen hetkittäin täydessä paniikissa..