Tämä kesä on kaikesta huolimatta ollut varmaan elämäni paras. Oman stressinsä kesälle toivat muutto ja remontti, mutta niistäkin selvittiin. Remppatytön kanssa ollaan vieläkin puheväleissä, että ei mitään vakavaa siis sekään :D

Vietimme poikien kanssa 3 kuukautta ihan oikeaa lomaa. Ei tarvinnut lähteä töihin tai hoitoon. Saatiin olla kotosalla tai sitten kuljeskella ties missä. Ennätyshelteet uuvuttivat meidät vanhemmat. Minä ainakin olen ollut ihan kypsä alituiseen hikoilemiseen ja kuumuuden takia valvottuihin öihin, mutta lasten riemu vesileikeistä, nakustelusta ja kesästä noin yleensä on korvannut kaiken. Mitään sen ihmeempää emme tehneet. Miehen loman aikaan kävimme Helsingissä parin päivän reissulla, sekä Mummolassa. Loppuaika oltiin ihan kotona. Puolet siitä, mitä suunniteltiin, jäi tekemättä, eikä se harmita oikeasti yhtään. Oman perheen kesken vietetty aika on kuitenkin ihan korvaamatonta kaikille, etenkin nyt kun Miehen lomat on vietetty ja minun paluuni töihin häämöttää uhkaavasti.

Jatkossa meidän lapsilla on noin kuukauden verran kesälomaa. Minä ja Mies olemme töissä. Toki osa lomasta voidaan varmaan porrastaa, mutta tämän kaltaista kesää ei ole tiedossa. Mikä on sinällään aivan hirveä sääli, koska kyllähän sitä koko kesän mittaisen loman soisi ihan jokaiselle lapselle.

Siitä huolimatta, että kesä noin kelien ja ajankohdan puolesta jatkunee vielä ehkä kuukauden verran, monille se kesän loppu on juuri tämä elokuu, kun koulut alkavat. Niin myös meille, kun Janne aloitti hoidon. Kyllä on ihan pakko tunnustaa, että äidin sydäntä puristaa ihan joka aamu lapsen hoitoon vieminen. Itkukaan ei ole kaukana, kun poika sanoo ääni toivoa täynnä, että äiti tulee nyt mukaan. Vaikka pieni jää hoitoon mielellään, vielä ei ole äidin lähdettyä itku tullut, niin äitiä meinaa itkettää senkin edestä. No, parin viikon aloitusrypistyksen jälkeen hoitopäiviä on se 2 viikossa, joten ehkä se äidilläkin helpottaa...

Kesä tästä vielä huipentuu Jannen 2v synttäteihin ja ensi viikonlopun U2 ja hotelliyö reissuun Miehen kanssa. Josko sitä vaikka ihan parisuhdettakin hoitais. Edellisen kerran ollaa Miehen kanssa oltu kaksin hotellissa 2 vuotta sitten ennen Jannen syntymää ja ilman lapsia viime joulukuussa ulkona syömässä. Tämmöstähän tää on, lapsiperheen elämä. Mut josko sitä tulevaisuudessa vaikka kerran vuodessa jonnekin pääsis ihan kahdestaan.