Rupesin työpäivän ratoksi (joo, on minulla ihan oikeitakin töitä, mutta niiden lomassa aivoja tuulettaakseni) tekemään sitä edellisessä postauksessani mainittua tavoitekarttaa. Olis kiva laittaa tähän nyt joku kiva ja hauska skannattu kuva hienosta, suorastaan taiteellisesta kartasta, mutta valitettavasti olen maailman vähiten taiteellisesti lahjakas ihminen.

Ihan helppo nakkihan tuo oli 1) listata painonpudotuksen lopullinen tavoite, joka on minun kohdallani 70 kiloa, 2) suunnitella välitavoitteet, 3) aikatauluttaa puolen kilon viikkopudotusvauhdilla tavoitteet 1-3, enempiä en viittinyt, kun excel loppui kesken.. 4) laskeskella sit ihan huvin vuoksi BMI projektia aloittaessani alkuvuodesta, tällä hetkellä ja sit tavoitekohdissa. Oli kuulkaa rumaa luettavaa. Painoindeksini projektin alussa oli uhkeat 38,3. BMI nyt on aavistuksen verran vähemmän 35,9. On nimittäin aivan helvetinmoinen järkytys tajuta, että on oikeasti LIHAVA, eikä vaan vähän pyöreä. Laihdutuksestani tulleekin tämän järkytyksen myötä julkisempaa, josko tää nöyryytyksen suuruus saisi minut aktivoitumaan.

Tämän vuoden alussa painoin 104,4 kiloa. Kyllä. Ja kyllä, järkytyin itsekin, kun vaa'alle menin pitkän tauon jälkeen, että paino oli rikkonut sadan kilon rajan. En painanut edes raskausaikoinani noin paljoa. Kilot ovat siis kertyneet raskauksien jälkeen. Olen niitä harvoja(?) ihmisiä, jotka laihtuvat raskaana ollessaan. Olen siis kerännyt kolmessa vuodessa yli 20 kiloa painoa ihan vaan syömällä herkkuja.

Paino viime viikon punnituksessa oli 97,8. Näppärimmät varmaan jo laskevat päässä kuinka paljon olen painoa pudottanut. 6,6 kiloa, tiedoksi niille, jotka eivät jaksaneet laskea. Alle kilo kuukaudessa siis. Säälittävää. Mutta toisaalta, hyvä kai se on se pienikin pudotus kuin se että paino olisi noussut (näin ainakin koitin tsempata samaan painonpudotustyhmään kuuluvaa kohtalotoveriani). Ensimmäiseen tavoitteeseeni (tai no toiseen näin epävirallisesti, se eka tavoite oli päästä alle sadan kilon), 10 kilon pudotukseen siis on matkaa 3,4 kiloa. Tavoitepainokseni olen asettanut 70 kilon painon (BMI 25,7, lievä lihavuus). Johon päästäkseni painoa on pudotettava kaikkiaan 34,4 kiloa. Ihan helvetinmoinen määrä. Mikäli etenen suunnitellusti, tämän vuoden loppuun mennessä painoa pitäis olla lähtenyt 17,7 kg. Ja vielä jossain sopivassa välissä aion lisätä paino-exceliini prosentit, että kuinka paljon painosta on hävinnyt prosentteina (nimim. insinööri). 

 Nyt kun tavoitteet on asetettu, on syytä sitten löytää keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä kohtaa ideapankki hiljenee, koska keinoista ei voi tehdä excel-taulukkoa.. No juu. Ekana pidän ruokapäiväkirjaa kaksi viikkoa. Sen perusteella sitten katson mikä osa-alue syömisessäni on se kompastuskivi ja tehdä asialle jotain. Jahka saan tuon syömäpuolen järjestykseen, lisään liikuntaa. Tai siis aloitan liikkumisen. Tätä nykyä kaikki liikunta jota teen, on lisäliikuntaa. Positiivista asiassa on se, että olemme pari viikkoa sitten aloittaneet koko perheen pyöräilyharrastuksen, ja vaikka lenkit ovat lyhyehköjä, niin ainakin saamme liikuntaa ja olemme koko perheen kanssa yhdessä.

Ja sitten on kai kirjattava se motiivi. En halua laihtua näyttääkseni paremmalta, vaikka laihtumisen myötä tämä kai tapahtuneekin. Haluan laihduttaa, koska olen kyllästynyt olemaan lihava. Häpeämään minusta otettuja kuvia, etsimään vaatteita Lainapeitteeltä (kaikki kunnia ko. firmalle). Ennen kaikkea kuitenkin haluan laihtua terveydellisistä syistä. Sukurasitteena on kakkostyypin diabetestä, sydän- ja verisuonitauteja, korkeaa kolesterolia ja verenpainetta. Ja mielelläni näkisin lasteni kasvavan (kuullostan ihan mummoltani, joka sai nuorimmaisensa ns. kypsällä iällä ja toivoi ensin et näkis lapsen menevän kouluun, sitten pääsevän ripille, kirjoittavan ylioppilaaksi, menevän naimisiin, saavan lapsia. Mummoni kuoli kuopuksensa ollessa 35-vuotias, joten näki kaiken tämän) ja haluaisin olla aktiivinen äiti, joka jaksaa tehdä muutakin kuin istua mähöttää sohvalla/penkillä/hiekkalaatikon reunalla.

Loppuun kai on sitten keksittävä tavoitteiden saavuttamisesta jotain palkintoa. Epävirallinen ensimmäinen tavoite jäi palkitsematta. Joten virallisesta ekasta tavoitteesta voisin palkita itseni vaikkapa Hot Stone hieronnalla, jota olen halunnut kokeilla jo vuosia. Ja kunhan saavutan tuon tavoitepainoni, lupaan pitää kavereille isot bileet.

Koitan kirjoittaa projektista hieman useammin, josko vaikka saisin täältäkin kannustusta ja vertaistukea. Olen viime keväästä saakka kuulunut seitsemän naisen suljettuun Facebook-ryhmään, jossa koitamme porukalla kannustaa toisiamme. Tämä vertaistuki on on ollut minulle äärimmäisen tärkeää. Kun jollain meinaa motivaatio loppua, joku jaksaa aina kannustaa. Ja muiden onnistumisia katsoessa sitä väkisin pistää itsensä yrittämään enemmän.