On tässä kaikessa muussa hulinassa ja narinassa jäänyt kertoilematta sokerittomasta elämästä. Sokeritonna olen siis elellyt kolme viikkoa. Viikonloppuna nautiskelin ihan luvan kanssa laskiaispullista, mokkapaloista ja pätkiksestä. Mutta hieman yllättäen nautinto ei ollutkaan ihan niin valtaisa kuin kuvittelin. Toki pullat ja leivokset hyviä olivat, ei siinä mitään, mutta mitään välitöntä himoa vetää herkkuja kaksin käsin, ei tullutkaan. Parin mokkapalan jälkeen oli suorastaan huono olo makeasta. Ennen vieroitusta olisin varmaan vetänyt helposti 4-5 palaa, eikä olis tuntunut missään. Että joku hyöty tästä on ollut.

Puntarilla sen sijaan ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Paino on pysytellyt samoissa lukemissa, sen reilut kolme kiloa on paino laskenut. Syöminen noin muutenkin on hiukkasen paremmin balanssissa kuin aikaisemmin. Pyrin syömään pienempiä annoksia, ja töissä lounaalla valitsen joko keiton tai salaatin. Leipä on miltei yksinomaan ruisleipää. Kasviksia yritän syödä joa aterialla.

Ja se olo on edelleen hyvä. Pinna ei sokerinsyönnin lopettamisen jälkeen ole koko aikaa niin kireällä. Ilmeisesti sokeri toden totta aiheuttaa riippuvuutta, kun kiristäminen helpotti heti, kun söi jotain makeaa. Mikään täydellinen pyhimys en toki ole edelleenkään, kahden ehtivän pienen pojan äitinä sitä joutuu väkisinkin aika ajoin tilanteeseen, jossa hermo menee, mutta ne tilanteet ovat vähentyneet huomattavasti. Yleinen vireystaso on niinikään noussut. Jaksan touhuta lasten kanssa iltaisin enemmän, aikaisemmin kun hermo oli mennä, niin pistin pojille piirrettyjä pyörimään (ja kiitos teille kaikille, jotka ETTE muistuta miten vannoin etteivät meidän lapset sitten orjaudu telkkarin eteen, eikä meillä ainakaan mennä siitä mistä aita on matalin, anneta telkkarin olla lapsenvahti..). Tv aukeaa ekan kerran viiden maissa, kun lastenohjelmat alkavat ja menee kiinni kuudelta, kun Pikku Kakkonen loppuu. Ja avataan sit taas uudestaan kun lapset menevät nukkumaan. Tosin nyt pakollisina pakkas- ja sairastelupäivinä, jolloin on oltu sisällä, piirrettyjä on katsottu. Ja jaksanpa lasten kanssa touhuilun lisäksi tehdä enemmän kotitöitäkin. Ja olen ruvennut taas lukemaan. 

Jahka tosiaan saan tämän syömispuolen kuntoon, niin seuraavaksi tarkoituksena olisi sitten lisätä liikuntaa. Tämä talvi on ainakin meilläpäin pitänyt huolen siitä, että hyötyliikuntaa tuli tammikuussa harrastettua miltei päivittäin lumitöiden merkeissä. Ehkä siitä syystä se paino niin nopsaan putosi viime kuussa. Tarkoituksena olisi ruveta kärrylenkkeilemään poikien kanssa heti kun ilmat sen sallivat. Näillä pakkasilla ei yskäisten ja nuhaisten poikien kanssa paljoa viitsi ulkoilla, josko ne pikku-ukkelit jonain päivänä vaikka tuosta tervehtyisivät. 

Ensimmäisten viikkojen (3) kokemuksella elämäntaparemontti on tuntunut suorastaan mukavalle. Et ehkä tää asteittainen muutos sopii minulle paremmin kuin kertarysäyksellä tehdyt, koska tällä kertaa ei ole ottanut pannuun yhtään.