Pääsin toistamiseen kotilomalle sairaalahoidosta. Tällä kertaa tosin hieman reiluksi vuorokaudeksi. Myrkytystila ei ole pahentunut, mutta eihän se tästä ennen synnytystä myöskään parane. Olo alkaa olla aika kypsä. Ei tuo sairaalaelämä mitään herkkua ole, vaikka siellä ihan hyvästä syystä ollaankin. Mielekäs tekeminenkin on aika vähissä, kun mitään sellaista ei saa tehdä mikä verenpainetta nostaisi. Ja ihan oikeasti, viikon makaamisen jälkeen paikatkin on niin kipeinä, että ei tiedä missä asennossa sattuu vähiten. Huomisiltana pitäisi taas suunnata osastolle takaisin, ja toivoakseni ensi kerralla kun kotiin tulen, sieltä tullaan Voten kanssa yhdessä. Synnytys käynnistettäneen ensi viikon alussa, ellei se tästä itsekseen käyntiin lähde. Pieniä supisteluita on ollut harvakseltaan, mutta ei mitään se kummempaa. Eilisten tutkimusten perusteella se itsekseen alkaminenkaan ei ihan pois suljettu vaihtoehto enää ole, sen verran tuolla alhaalla on jo tapahtunut. Jätetään ne yksityiskohdat kuitenkin pois, ettei kukaan traumatisoidu...

Ainakin meillä päin on menossa melkoinen vauvabuumi, osasto on koko ajan täynnä, päivähuoneetkin on jouduttu ottamaan potilaskäyttöön. Varsinaisella "ykkös" synnytysosastolla joku äiti oli vauvansa kanssa joutunut olemaan jopa käytävällä. Tällä osastolla, jolla itse olen, on jokainen petipaikka koko ajan täysi ja synnyttäneet ja synnyttämättömät äidit joudutaan jopa laittamaan samaan huoneeseen, kun tilaa ei vaan ole. Eilen illalla koko osasto oli niin täynnä, että uusia potilaita ei voitu ottaa lainkaan vastaan. Toivon mukaan tilanne ehtii vähän rauhoittua ennen kuin Vote maailmaan putkahtaa.  

Että näillä mennään taas. Kertomuksia sairaalaelämän "ihanuudesta" kirjaan tänne joskus myöhemmin, nyt ei jaksa niin millään. Sanon vaan, että aikuiset ihmiset voivat joskus olla tyhmiä ja käsittämättömän sikoja, ihan kuin eivät olisi saaneet kotoaan minkäänlaista peruskasvatusta. Ja olympialaisiin olen sitten jäänyt niin pahasti koukkuun, että oksat pois...