Äitinä joudun kohtaamaan hirvittävän määrän pelkoja, joista en ollut ennen lapsia edes tietoinen. Koko raskausaika oli yhtä pelkäämistä, selviääkö vauva elossa synnytykseen saakka, onko lapsi terve, olenko tehnyt jotain väärin raskausaikana, joka voi vaurioittaa lasta..

Kun sitten synnytys on turvallisesti ohitse ja sylissä terve poikavauva, pelot eivät hellitäkään. Yöllä herätään monta kertaa tarkistamaan, että vauva hengittää. Jos hän nukkuu liian pitkät päiväunet ulkona, on välillä tarkistettava onko kaikki kunnossa. Entäs sitten se ensimmäinen kerta kun lapsi sairastuu. Se on puhdasta helvettiä. Pienikin sairaus on paha, mutta sitten kun lapsi joutuu sairaalahoitoon, on pelko ja huoli sanoinkuvaamaton.

Lopulta tulee järki äidillekin päähä. Lapsi ei ole lasia, vaan pieni ihmistaimi, joka ei menekään rikki ihan pienestä. Siitä huolimatta ensimmäinen putoaminen sohvalta tai kaatuminen siten että veri lentää, on hirveä tunne. Omaa lastaan kun haluaisi suojella noin kaikelta. Se tunne, kun tajuat ettet lastasi voikaan suojella ikuisesti kaikelta pahalta on aika musertava. En edes uskalla kuvitella mitä ne vanhemmat käyvät mielessään läpi, joiden lapsi on vakavasti sairas. He jos ketkä ovat sankareita.

Yön pimeinä hetkinä hyökkäävät päälle ne synkemmät ajatukset. Miten selviä jos lapsille tapahtuu jotain? Miten minä selviän jos Miehelle tapahtuu jotain? Miten Mies ja lapset selviävät jos minulle tapahtuu jotain? Muistavatko nyt 3 ja 4 vuotiaat lapsemme minut jos kuolen? Jo pelkkä ajatus siitä, etten näkisi lasteni varttuvan saa aikaan paniikkikohtauksen. Mieli tekee rutistaa niin Mies kuin lapsetkin tiukasti syliin ja uskoa siihen, että minä voin suojella perhettämme kaikelta pahalta.

Minä en tiedä miettivätkö kaikki äidit ja isät tällaisia asioita. Mutta minä mietin. En ehkä päivittäin, mutta usein kyllä. Pelko puristaa sydäntä. Ajatukset liittyvät varmaankin vahvasti mielenterveysongelmiini. Pystyn ainakin toistaiseksi elämään peloistani huolimatta suhteellisen normaalia elämää. Mutta voi miten onnellinen olisinkaan edes yhdeltä pelottomasta päivästä.