Meillähän tuo pikapintaremontti valmistui kolmisen viikkoa muuton jälkeen. Sen jälkeen naapuriasunto myytiin ja nyt siellä tehdään remonttia neljättä viikkoa. Alkaa pikkuhiljaa suoraan sanottuna vituttaa. Pahoittelen kielenkäyttöäni, mutta just toi on mielentila.

Se on kumma juttu miten helvetissä noi remppamiehet ja -naiset onnistuu ajoittamaan kaikki kiviseinän poraamiset just lasten päiväuniaikaan. Ja nyt ei siis ole kyse vaan tuosta uudesta naapurista, vaan ihan entisistäkin. Ihan käsittämätöntä. Samaan kastiin menevät huoltomiehet lehtipuhaltimineen ja näillä meidän seuduilla pörräävät hävittäjät. Aina päiväuniaikaan aiheuttavat melua.

Joo, ymmärrän kyllä et jokaisella on oikeus tehdä kotonaan remonttia, mutta kyllä toi kuukausi alkaa olla aika pitkä aika. Pihassa on enemmän liikennettä kuin markettien parkkipaikalla ennen juhlapyhiä ja melusaaste on enemmän kuin raivostuttava. Ja jotenkin on tunne, että ei viitsi mennä sanomaankaan mitään, kun tiedän jo itsekin ärsyyntyväni pikkujutuista. Melu kun on pahinta päivällä, ja onneksi nämä eivät ole illalla remppaavaa väkeä. Viikonloppuna jo huokastiin, että nyt se remppa loppu, kun omistajat muuttivat, mutta mitä vielä.

Asiasta tekee raivostuttavamman vielä se, että Janne pelkää ihan järkyttävästi poran ääntä. Ja voitte vaan kuvitella miten hyvin meillä nukutaan, kun seinästä tehdään emmentaalia. Illan ilona on väsynyt ja kiukkuinen pieni mies, jolle ei oikein voi olla edes vihainen, kun nukkumattomuus ei ole itseaiheutettua. Tässä on kuulkaa naapurisopu koetuksella jo ennen kuin ollaan itse naapureiden kanssa oltu missään tekemisissä. Ei paljon nappaa tällä hetkellä tutustuakaan.