Elämäni uusien käänteiden vuoksi blogipoloiseni on ollut lapsipuolen asemassa. Ei, en ole löytänyt miestä. Tai olen, mutta ei se perkeleen Palomies tunnu löytäneen minua. Eikä minulle ole tapahtunut muutenkaan mitään jännää. Paitsi uusi työpaikka. Siellä on niin jännää, että ei meinaa malttaa kotiin tulla. Pitkään uinunut sisäinen insinöörini on ottanut minusta vallan täydellisesti. Voisin hengailla yötäpäivää tehtaalla seuraamassa tuotantoprosessia.

Huonon bloggaajan lisäksi olen huono neuleaddikti, kun en ole ehtinyt neulomaan oikein mitään. Miljoona hommaa pitäisi aloittaa, mutta kun ei niin ei. Apupupu II muistuttaa tällä hetkellä enemmän voodoo pupua, kuin lohdun tuojaa.

En myöskään ole ehtinyt lueskella suosikkiblogejani kuin pikimmiten. Kommentteja en ole jättänyt oikeastaan ollenkaan.

Kaiken muun lisäksi olen todella surkea masentunut. Huonoja päiviä ei ole ollut aikoihin. Viime viikon väsymysitkupotkuraivaria ei lasketa. Oloani on helpottanut tämä ihana kesä, sekä sen ymmärrys, että jokainen huono päivä ei välttämättä ole uuden syöksykierteen alku.

Pudotusprojekti sen sijaan etenee hitaasti mutta varmasti. 1.4 kiloa lähtenyt kolmessa viikossa. Ei huikeeta, mutta tyhjää parempi tuokin. Läskien alta alkaa erottumaan jo lihaksiakin, kun oikein pullistelee ja tarpeeksi syvälle kaivaa ;)