Tänään töistä kotiin tullessani, minua odotti yllätys. Postin lappu jossa kerrottiin minulle saapuneen isokokoisen kirjeen. Olin avan äimänä, koska en mielestäni ollut tilannut mistään mitään. Postissa sain sitten käteenki paketin, joka oli ystävältäni. Paketti sisälsi suloistakin suloisemmat tossut. Meillä on kone ja netti niiiiiin jumissa (ja kamerasta patterit loppu), että en jaksa alkaa säätämään omien kuvien kanssa. Mutta linkin kuvassa siis samankaltaiset tossut Kaapon äidin tekeminä (jonka taitavista käsistä siis meidänkin töppöset ovat peräisin). Tuhannet kiitokset vielä kertaalleen, ilahdutti päivää kummasti. Nyt tossut ovat olohuoneen lasivitriinissä odottelemassa ensi syksyä kunniapaikalla.

Tossut muuten olivat ensimmäinen vauvamme saama asia. Itse olen shoppailuani rajoittanut, koska en asiasta ole vielä kertonut töissä, ja minun tuurillani joku työkaveri sattuu samaan kauppaan. Todennäköisyys törmäykseen kun vielä on melko korkea, kun firmassa on vastikään syntynyt 3 lasta, kaksi on tuloillaan lähiviikkoina ja yksi on vielä tekovaiheessa.. Kaiken lisäksi pelkään edelleen, että joku tässä pieleen menee, joten en vaan uskalla ostaa mitään valmiiksi. Hormonit ilmeisesti saavat ihmisen melko sekaisin.

PeeÄs: pikkuisen tuleva kummieno, P-veli on kaukomailla, 3 viikkoa Australian auringossa. Hiukan meinasi kateus iskeä kun googlasin Cairnsin, jossa hän viettää kaverinsa kanssa ensi viikon.. Ja lämpötilaa loppuviikoksi on luvattu +25 astetta.