Ystäväni ja kummityttöni äiti sanoi tuossa jokunen aika sitten, että hän taitaa olla niitä ihmisiä, joilla on jatkuva vauvakuume. Naureskelin ajatukselle ja kiitin onneani etten minä kuulu siihen joukkoon. Mutta mutta, nyt kun vauva alkaa olla jo taapero, eikä niitä vauvoja ihan välittömässä lähipiirissä ole tällä hetkellä kellään, niin väkisin se iskee, haave vielä yhdestä vauvasta.

Viime yönä näin unta, että olin viimeisiä minuutteja raskaana. Synnytys eteni pikavauhtia, eikä edes Mies ehtinyt paikalle. Synnytys oli helppo, vauva vaan pulpahti ulos. Synnytyksessä muuten oli nuori mieskätilö, ja muistan näin hereilläkin sen oudon kiusaantumisen tunteen, joka mielessäni oli, vaikka ei kai se mieskätilökään naisten alapäitä katsele siinä tilanteessa muuta kuin ammattilaisena. Kuinkahan monta mieskätilöä Suomessa muuten on? En ole koskaan kuullut yhdestäkään.

Joka tapauksessa, syntynyt vauva oli poika. Pituutta 52 cm ja paino 3500 g. Muistan ajatelleeni unessa, et ei sit saatu vieläkään tyttöä, ja pitäiskö vielä kerran yrittää :D Ja vauvan syntymästä raportoin heti synnytyksen jälkeen ensin Facebookissa ja sitten vasta ilmoitin Miehelle.

Tosiasiassa mielessä on vielä haave siitä tytöstä. Mut poikakin olis kyllä ihan kiva. Osaiskohan sitä tyttöä edes hoitaa..? Mutta sitten iskevät ne realiteetit päälle. Ikää alkaa tulla lisää, ja riskit suurenevat. Meillä on jo kaksi tervettä lasta, joista olemme ikionnellisia, että onko tämä nyt sitten vaan kohtalon härnäämistä. Ja kyllähän se niin on, että vuosi vuodelta yövalvomisista palautuminen on vaan rankempaa. Yhden huonosti nukutun yön jälkeen sitä toivoo, että olis vaikka viikko rauhallisempaa, että ehtis palautua. Tämän takia esim. baarielämä ei houkuta minua enää laisinkaan, ennemmin käytän nekin tunnit kotona nukkumiseen :)