Pudotusprojekti on kärsinyt vakavia takapakkeja. Painoa on tullut lisää! Liikunta alkaa olla mallillaan, kiitos J:n, joka piiskaa minua mukaansa salille. Ruokapuoli on repsahtanut. Ja kunnolla. Nytkin sohvapöydällä on kupissa sipsejä ja karkkia, ja pakastimessa jäätelöä. Tunnustan, että työpäivät yhdistettynä salilla käyntiin saavat minut liian nälkäiseksi ja syön mitä kiinni saan. Aamuisin olen ihan liian väsynyt ajattelemaan eväitä, ja tämän hetkinen taloudellinen tilanteeni ei ole omiaan terveellisille ruokaostoksille (hassua kuitenkin miten rahaa riittää herkkuihin, ilmeisesti prioriteetit on hukassa pahemman kerran..). Tyhjentelen pakastinta, koska rahat eivät ennen tilipäivää (joka on muuten ensi viikon ke) riitä yhtään mihinkään. 

Hyvänä kannustimena toimii aina vaan järjettömämpi uhoamiseni. Tarkoitus on näyttää epäilijöille, että se paino putoaa. Takapuoleni ainakin on omasta mielestäni saanut uutta muotoa entisen möykyn sijaan. Jossain takaraivossa kolkuttaa idea töihin pyöräilemisestä. Kannattaa tosin varmaan aloittaa hieman lyhyemmästä matkasta, kun oli tuo häntäluuepisodikin tuossa taannoin.. Josko sitä huomenna iltalenkille lähtis pyörällä. Ja sunnuntaina salille.