Iskee aina se järjetön nälkä, pohjaton vatsa, uskomaton ruoanhimo. Ja mitäpä sitä voi heikko nainen himoilleen muuta tehdä kuin antaa vallan. Ja jumaliste että sitä on sitten syöty kuin sika.

Aamupala alkoi ihan viattomasti, kahdella paahtoleipäviipaleella ja kahvilla. Lounas sitten meni överiksi, renkaidenosto/ruohonleikkurin metsästys/vauvaliike visiitin jälkeen oli sitten niin törkeä nälkä että alkoi silmissä sumenemaa. Avuksi otimme Miehen kanssa Hesburgerin ja ahneuksissani vedin sitten kerrosaterian. Viimeiseen muruun saakka. Ja jälkkäriksi pehmispyörteen. Ja jälkkärin jälkkäriksi puolikkaan pähkinäsuklaalevyn. Ja nyt on huono olo. Ja lupasin vielä syömisen vapauttamissa endorfiinihöyryissäni sitten siivota keittiön kaapit ja laatikot järjestykseen. Kiva homma, kun pelkkä liikkumisen ajattelukin saa minut voimaan pahoin.

Ahneella on se tietynlainen loppu. Tuli varmaan taas todistettua tämäkin kantapään kautta. Suklaa muuten maistui sitten aivan törkeän hyvältä ekan kerran viikkoihin...