Huomenna se sitten olisi edessä. Sokerirasitustesti. Olen ihan varma, että testeissä todetaan se perkeleen raskausajan diabetes. Ärsyttää jo etukäteen. Testi itsellään kammottaa. Inhoan neuloja, ja etenkin sitä että niitä tökitään minun nahkaani. Tai tökittäköön vaan, mutta itse olisin mieluiten jossain ihan muualla. Brr.. Syömättömyys hirvittää. Mitä jos minulle tulee glukoosilitkusta huono olo? Olen tottunut tietynlaiseen ruokailurytmiin, ja siitä poikkeaminen tietää ongelmia. Vettä saa juoda onneksi ennen testiä, en vaan tajua miten pystyn aamun olemaan siellä labrassa juomatta, kun nimenomaan aamuisin minulla on se kamalin jano yön nestehukan takia. Onneksi olen ilmoittanut töihin tulevani paikalle vasta puoliltapäivin, että pystyn käymään kotona syömässä jotain ja lepäämässä jos olo on kovinkin kamala.

Iltapala on jo hyvän aikaa sitten tankattu. Terveellisesti ruisleipää, broilerileikettä, tomaattia, kurkkua, maitoa ja jugurttia. Joista tuon viimeisen olisi varmaan ja suositeltavasti voinut jättää pois. Ja nyt joku varmaan sitten infoaa, että olen syönyt täsmälleen vääriä ruoka-aineita :o) Mutta siis, ruisleipä maistui törkeän hyvälle, ja kai se sitten vaan on mentävä hakemaan närästyslääkettä, jotta sitä pystyy syömään. Eivät nuo vaaleat leivät ole oikein minun juttuni. Joskin, tunti iltapalan jälkeen närästystä ei ainakaan vielä ole mitenkään sietämättömästi, ei oikeasti ollenkaan. Ja koska hetimiten painun punkkaan vaaka-asentoon, olo saattaa olla jatkossakin miltei siedettävä.

Testin tulokset saan varmaan perjantaina, kun edessä on toinen lääkärikäynti. Pääsee taas kuuntelemaan Voten sydänääniä.. Kyllä se kuulkaa se tikutus herkistää paatuneimmankin myrkyttären melkein kyyneliin saakka. Ja joka kerta. Että minusta on tullut pehmonössö..