Helmikuusta saakka puikoilla ollut lahjaprojekti on lopultakin valmistunut. Lahjan saaja oli äitini ja lahjaprojektiksi valikoitui Lehmus-huivi. Kaunis malli ja ihan kiva tuli lopputuloksestakin. Ainakin saaja oli tyytyväinen. Lankana siis Dropsin Baby Alpacka Silk, joka nimensä mukaisesti oli taivaallisen pehmeää lankaa. Lankaa meni 230 g, joten varastossa on vielä tarpeet toiseen samanlaiseen huiviin. Tai sit ihan johonkin muuhun.

Ohje oli helpohko. Helpohko siksi, että minulle haastetta toi eniten se kuvion seuraaminen. Kun on kaksi lasta, jotka ehtivät tehdä vaikka mitä, ohjeen seuraaminen oli aika ajoin aika haasteellista. Hyvänä apuna toimivat silmukkamerkit, sekä ystäväni SatuQ:n tekemä kerroslaskuri. Näin ollen järki pysyi kasassa huivia tehdessä. Aikaahan tuohon meni tolkuttoman paljon, mutta kun ehdin illan aikana neuloa noita loppupään kerroksia ehkä kaksi, niin ehkä tämä on ymmärrettävää.

Huivi oli toiseksi suurin tekemäni neuletyö. Se suurin on Pikkusiskolle joskus vuonna miekkä ja kypärä tekemäni torkkupeitto. Torkkupeiton tekeminen oli tosin hieman vähemmän haasteellista, kun siinä piti osata laskea kymmenee ja neutoa oikein ja nurin. Mut hieno peitto siitä tuli silti.

Huivin pingottaminen taas oli melkoisen haasteelinen homma, ja itse pingotusprosesi taas menis ehkä keskivertoa kehnommasta komediasta.. Alkuperäisen suunnitelmani mukaan tarkoitus oli pingottaa huivi vieraspatjalle. Mutta kun Miehen selkä oli edeltävänä yönä ollut tosi kipeä, ja mies siirtyi aamuyön tunteina ko. vieraspatjalle nukkumaan, niin päättelin, että selkäkipuinen mies ei ehkä lämpeäis vaimon ideasta. Koko lailla nanosekunneissa mieleen tuli kuva, jossa kipuinen mies köpöttää vieraspatjalle, jossa on noin paketillinen nuppineuloja pystyssä. Ei ehkä ero olisi ollut edessä, mut tuskinpa olis vaimoa kauheesti kiitellytkään. Toisaalta taas tapahtumasta olisi saanut tosi hauskan blogipostauksen ;o)

Koska vieraspatja, sekä olohuoneen matto olivat poissuljettuja, piti kotvanen oikein miettiä. Ja missäpä muualla sitä on isohko tila tyhjänä ja lasten (sekä Miehen) ulottumattomissa, kuin saunassa. Ja koska viimeisen langan pääteltyäni kello oli 23.50 ja huivin piti olla seuraavana aamuna klo 10 kieppeillä paketissa, niin ei kun tuumasta toimeen. Ja kun huivin kastelin, niin saunassa, joka oli aienmmin illalla lämmitettykin, se ehtisi kuivua aamuksi. Jos vaikka huivin neulominen ei vaatinut verta tahi kyyneliä, niin pingottaminen ylimmälle lauteelle, saunan lämpötilan ollessa noin 50 astetta oli pirun hikinen homma. Mut sain kuin sainkin huivin aseteltua nätisi ja vitsit että se oli seuraavana aamuna nätti ja kuiva. Päinvastoin kuin neuloja itse, joka hikoili kuin sika ja istuipa puolen yön tietämillä hetken rumalla takapihalla jäähdyttelemässä.

Lopputulos oli siis ihana ja lahjan saaja tykkäsi. Kuvat ovat äipän kamerassa, joten teille jotka jaksoitte kahlata loppuun saakka kuvan toivossa: ei tälläkään kertaa.