Meillä vietettiin sitten ristiäisiäkin lauantaina. Poika sai nimekseen Antti Toivo Hermanni. Päivänsankari veteli hirsiä juhlien ajan. Ja mikäs sillä oli nukkuessa, kun sai olla koko ajan sylissä. Eivät meidän suvun naisvieraat meinanneet millään saada edes kahvia juotua, kun piti vaan pitää vauvaa sylissä. Ja kun Jannellakin oli oma seuralaisjoukkonsa, niin ai että meillä Miehen kanssa oli sitten mahdottoman helppoa vaan istua, seurustella ja syödä. Kiitos vaan Äm ja miehensä kummin hommista.

Kuvia tulee ehkä joskus. Ei meinaa millään riittää aika bloggaamiseen, lastenhoitoon ja vaimona oloon. Ja niitä kotihommiakin pitäisi aina jossain välissä tehdä.

Herkuton Helmikuu pitää edelleen. Viikonloppuna tosin vedettiin kakkua ja pullaa ihan intoa piukeena, mutta tämä paluu maanantaiseen arkeen ja herkuttomuuteen ei ole ollut edes mitenkään vaikea. Ja se alkukuusta kaapista minulle kuiskutellut Tobleronekaan ei sitten maistunut ollenkaan hyvälle. Toisin kuin juustokakku, joka maistui ihan älyttömän hyvälle. Josta tulikin mieleen, että sitä ohjetta jos saisi aikaiseksi tänne kirjuutella, kun lupasin.

Herkuttomuuden seurauksiakin ollaan huomattu. Ruoka maistuu paremmin, kun ei tule väliin vedettyä sokerihumaloita. Farkut eivät enää purista, ja viikonloppuna nähtiin sekin ihme, että toppahousujen nappikin mahtui kiinni. Ja kykenin vielä hengittämään ja kumartumaan. Vaa'alla en ole käynyt kuin kerran, joten melkein jänskättää mitä lukemia se näyttää.