Eihän ole?

Koko aamu mennyt tehdessä oikeustapausanalyysia kouluun. Tylsästä nimestään huolimatta aihe on ihan mielenkiintoista. Olen suorastaan innoissani vääntänyt töitä. Edistystä sentään jollain rintamalla. Nyt kuitenkin olen siinä vaiheessa masennussykliä, että yksin ulos meneminen pelottaa. Illalla olisi luennot, joihin en nyt tiedä saanko lähdettyä vai en. Toisaalta haluttaisi mennä, mutta lähteminen on niin vaikeaa. Torstainakaan ei koulua ole, joten kiusaus pitää vapaaviikko on suuren suuri. Sain taas viime yönä nukuttua kovin kehnosti, että siinäkin olisi syy keksiä muuta kuin keskittymistä vaativaa puuhaa. Hulluna olo on yllättävän rankkaa.

Yhtäkkiä tuli kauhee ikävä kummityttöäni I:tä. Kuva on tuossa työpöydällä. Enpä olisi uskonut silloin vuosia sitten kun siskoni kummiksi pyysi, miten paljon sitä voi toisen lasta rakastaa = rajattomasti. Täytynee varmaan lähteä ensi viikolla käymään siellä päin.

Neulerintamalla on tapahtunut hidasta edistymistä. Tilaussukkaa on neulottu n. 20 senttiä, kun mieleisen mallin ideoin monesta paikasta sitten loppupeleissä ihan itse. Ja teen sitten muuten elämäni ensimmäistä palmikkokuviota niihin.. Calorimetryä on tehtynä yksi kerros (heh heh) ja toiset sukat odottelevat uutta yritystä. Tai neljättä uutta yritystä. Vaaka-tilkkuja on koossa kuusi, tosin niistä taitaa loppujen lopuksi tulla kaksi erillistä peittoa, kun eivät värit soinnu yhteen. Kännykkäpussista en edes halua puhua, se on niin kammottava, että en koskaan kehtaa tunnustaa sitä tekemäkseni. Mutta saaja tuntuis tykkäävän ja se kai on pääasia. Tuota tilaussukkaa tehdessä mieleen tuli taas tuhat ja yksi ihanaa sukkaideaa nimenomaan polvisukkiin. Ja miksei kukaan ole koskaan ennen kertonut että palmikoiden neulominen on kivaa ja helppoakin!? Tässähän aukesi taas kerran uusien mahdollisuuksien maailma. Huikeeta!

Päätin sitten kuitenkin olla menemättä kouluun. Sensijaan olen joko kotona tai sitten lähden J:n ja lasten kanssa raveihin verestämään muistoja. Ensimmäinen poikaystäväni kun oli, ja on vieläkin, ravi-ihminen, joten neljän vuoden aikana sitä ehti aika monta kertaa hirnakkeita kehää kiertämässä nähdä.