Jotenkin tämä loppuraskaus on saanut minussa esiin aivan törkeän väkivaltaisia piirteitä. Alan kohta pelottaa itseänikin. Hermot ovat naksahtaa poikki pienemmästäkin asiasta. Kuten viime yönä, kun alueemme pissisteinit (voiko pojat olla pissiksiä?) pitivät jälleen kerran kokoontumisajonsa talomme viereisellä leikkikentällä. Vaikka meillä kotona on sisällä aina viileää, kiitos sen fiksun arkkitehdin ja kaavoittajan, joka on talon suunnitellut, niin näin raskauden loppusuoralla minulla on aina kuuma, joten ikkunoita on pidettävä auki yölläkin. Tämä helvetin häirikköjengi kuitenkin piti ainakin yhteen saakka yöllä sellaista mekkalaa kentällä, että oli pakko laittaa ikkuna kiinni.

Tätä aivotonta älämölöä ja mopon pärinää kuunnellessäni mieleen tuli jos jonkunlaista ajatusta mitä näille äidin ja isän kullannupuille mielelläni tekisin. Ja voin kertoa että yksikään skenaario joka mielessäni välähti ei sisältänyt kaunista puhetta saati sitten pään silittelyä. Tarvinnee ruveta keräämään mopojen rekkaritiedot talteen, ja ilmoittaa vanhemmille, että pitävät penikkansa lyhyemmässä hihnassa, etteivät työssäkäyviä ihmisiä valvota yö yön perään. Vaikka tuskinpa se mitään auttaa. Kun "eihän meidän Pertsa tuollaista, se on hyvinkäyttäytyvä lapsi".

Mietin myös voiko tämmöisessä tilanteessa soittaa poliisin paikalle? Käytös oli häiritsevää, kun se ääliömäinen huuto ja karjunta herätti minut jopa suljettujen ikkunoiden läpi. Jälleen kerran toivoin, että käsissäni olisi ampuma-ase, jolla nämä isänmaantoivot saisin peloteltua jonnekin muualle. Loistava vaihtoehto tosiaan tuon rekisterinumeroiden selvittämisen lisäksi voisi sitten olla se, että kävisin puukolla viiltämässä aamuvarhaisella jokaisen häirikön moposta renkaat puhki, ja tunkisin sokeria bensatankkiin. Voisin takoa vasaralla ja muutaman tuuman rautanaulalla bensatankkiin tai mopon hallintalaitteisiin viestin, että pysykää pois Puistosta, tai ensi kerralla sinua odottaa mopon kohtalo. Koska nämä teinihelvetit kokoontuvat lasten leikkipuistossa, ei paikan päälle oikein voi piilottaa mitään ansoja, kuten nauloja tai lasinsiruja hiekan alle, kun tosiaan tarkoituksena ei ole satuttaa pieniä, vaan karkoittaa ne isot. Kiva siinä mopojen käristämällä, teinien rikkomalla ja sotkemalla leikkikentällä on lasten leikkiä..  

Toki itsekin teininä kokoonnuttiin isollakin porukalla kavereiden kanssa vakiopaikalle, mutta sen paikan lähellä ei ollut asutusta, joten emme häirinneet ketään. Eikä meillä ollut mopoja vaan fillarit. Ja sitä paitsi pirullisten ja juonittelevien vanhempiemme ansiosta meillä kaikilla oli samat kotiintuloajat: arkisin yhdeksältä ja viikonloppuisin puoliltaöin. Että ei siinä paljon ketään olisi edes valvotettu. Ja ainakin meidän perheessä nuo kotiintuloajat arki-iltojen osalta pätivät siihen saakka kunnes olin 17. 

Ja tosiaan ihan normaalitilassa olen hyvinkin rauhallinen ja pitkäpinnainen ihminen. Ilmeisesti tuo hormoonitoiminta saa minussa aikaan melkoisen agressiivisia piirteitä, jotka eivätä tosin ainakaan vielä ole leimahtaneet suoraksi toiminnaksi tai väkivallateoiksi. Ja eikös tämä tila ja hormoonimyrskyt ole hyvä puolustus sitten oikeudessa? Että en ollut tekohetkellä todellakaan täysipäinen (jos sitä nyt olen muutenkaan).