Nyt kun itse sain tämän rokoteasian pois päiväjärjestyksestä, niin sittenpä alkoi huoli tuosta toisesta pikkuisesta. Mitäs jos tauti iskee Janneen? Mitäs jos ensi viikon rokotukset ovatkin liian myöhään? Mitäs jos Mies sairastuu? Ja pelko, huoli ja paniikki ovat kovia. Näinköhän nuo molemmat ukkelit saisi jonon ohitse, jos sanois että tää rokottamattomuus aiheuttaa minussa niin suurta stressiä, että varmana Hermanni tilanteesta kärsii.

Jotenkin hullu tämä tilanne täällä Suomen maassa tällä hetkellä. Jossain rokotukset on aloitettu jo viikkoja sitten. Toisaalla taas riskiryhmienkin rokotukset alkavat vasta viikon, parin päästä. Ovatpa jotkut tehneet omavaltaisia päätöksiä ja rokottaneet jonon ohitse ei-riskiryhmäläisiä. Ihmiset alkavat olla paniikissa. Rokotejonoissa ollaan veren maku suussa, eikä käsirysyiltäkään ole vältytty.

Itselläni alkoivat flunssan oireet tänään. Ihan yks kaks. Imusolmukkeet ovat turvoksissa ja nieleminen tekee kipeää. Nyt sitä sitten päivä tai pari arvuutellaan onko kyseessä ihan tavallinen flunssa, vai ehtikö sikainfluenssa ennen rokotteen vaikuttamista. Ja koska Janne ja Mies ovat rokottamattomia ja mikäli tämä on jälkimmäistä, niin taudinhan hekin ovat jo saaneet. Ja jos tämä on jälkimmäistä, niin edelleen tässä sitten saa pelätä Hermannin ja itsensä vuoksi, kun kerran näin tiineenä olevana minut on jo tuomittu kuolemaan tähän tautiin. HUOH!

Miehen kanssa ollaan mietitty päämme puhki tätä tilannetta. Minä olen väsyksissä ja sairaslomalla. Jannen on hoidossa, koska Mies on töissä. Tänään päädyimme siihen lopputulokseen, että Janne rokotetaan ja mikäli tauti leviää päiväkotiin, pidämme pojan kotona niin pitkään kuin mahdollista, eli käytännössä minun sairaslomani ajan. Siihen mennessä rokote suojaa jo toivon mukaan jonkun verran, tai sitten ollaan taudin kourissa tai tarha suljettuna epidemian vuoksi.

En tiedä voiko kukaan muu kuin äiti (ja isä) pelätä ja huolehtia näin paljon. Jossitella, toivoa.