No jaa, minulla niitä ei ole kovin monia, mutta muutamia kuitenkin.

  • Suklaan syöminen. Ennen raskautumistani pystyin vetämään levyllisen Fazerin punaiset marjat suklaata yhdeltä istumalta. Ihan kevyesti. Vähän oli huono olo ja omatunto jälkeenpäin kaloreista, mutta siitä viis. Se suklaa vaan on jumalaisen hyvää. Alkuraskauden aikana jo suklaan haju sai minut voimaan pahoin. Voimme Miehen kanssa Votelle kertoa hupaisia tarinoita siitä, miten äiti osti jouluksi 5 laatikkoa suklaata, eikä pystynyt syömään niistä yhtäkään. Ja miten iskä joutui viemään avoimet suklaarasiat jonnekin äidin nenän ulottumattomiin. Ja se jonnekin oli muuten olohuoneen sohvalta pirun kaukana..
  • Kahvin juominen. Se vaan ei maistu. Paitsi Italiassa ihana ihana cafe au lait ja caffe latte. Kahvi tuoksuu hyvälle ja pystyn vielä muistamaan sen ajan jolloin se myös mastui hyvälle. Nyt vedän teetä. Ilman sokeria, koska sokerikin saa minut voimaan pahoin.
  • Gin tonic. Ihan jokainen ulkomaanmatkani on alkanut sillä seremoniallisella gin tonicilla. Siitä tietää että nyt mennään, siitä alkaa loma ja seikkailu. Nyttemmin olo on tyhjä. Lentsikan kuplavesi ei aja läheskään samaa asiaa. Matkan alku tuntuu pliisulta. Onko olemassa alkoholitonta giniä?
  • Kuiva siideri. Saunan jälkeen totuin siihen yhteen siideriin. Ja sen piti olla kuivaa. Strongbowta tai Crowmooria. Alkoholittomat siiderit ovat joko makeita litkuja tai törkeän kalliita. Josko hääpäiväksi raaskisi pari onnittelumaljoja varten..
  • Täysipäisyys. Ettei jokaisen onnettoman mozzarellaviipaleen tai pakastevadelman jälkeen pelkäisi että juuri siinä oli paha listeria. Että ei pelkäisi Miehelle sattuvan jotain pahaa, kun se on näkö- ja kuulomatkan ulkopuolella. Ettei heräisi yöllä omiin pelkoihinsa, etten lasta saa maailmaan kunnialla. Ettei jokainen outo vihlaisu alavatsassa olisi merkki siitä että jonkun on pakko olla vialla. Ettei kyynelehdi kuin vesiputous joka asiasta, niin iloisesta kuin surullisestakin.. Pelkään jo etukäteen tulevia häitä, koska romahdan ihan varmasti.
  • Elämä ilman jatkuvaa pahoinvointia ja närästystä. Tätä ei liene tarvetta kommentoida tämän enempää. Jokainen em. Tiloista kärsinyt tietää varmasti mistä puhun. Kaikki närästää, ruisleipä, suklaa (se vähäinenkin jonka pystyn syömään), täysjyväleipä, kahvi, tee, juusto, maito, iso osa hedelmistä ja vihanneksista, kaikki rasvainen tai paistettu ruoka. Niin no, kaikki ruoka noin ylipäätään. Ja turha sanoa että osta Rennietä. Se tekee minulle huonon olon. Miten helvetissä närästyksestä pääsee eroon muuten kuin lopettamalla syömisen??? Jaa niin, synnyttämällä varmaan.
  • Villi ja vallaton seksielämä. Meillä sellainen oli ennen raskautta. Pahoinvoinnin alettua ei enää. Tai hyvin harvoin. Kun kaikkien julkkisäitien hehkutusten vastaisesti minun sex driveni katosi kuin pieru saharaan. Ottaa päähän. Koska se puoli Miehen kanssa toimi ennen raskautta loistavasti. Nyttemmin alati muutoksen kourissa oleva kroppani ei ole sinut pääkoppani kanssa, joten tunnen itseni rumaksi ja entistäkin paksummaksi, enkä voi käsittää miten Miestä voisi kiinnostaa mikään alastomana toimitettava, edes saunominen tällaisen megavirtahevon kanssa. Ja kyllä, vika on päässä, koska olen alkuraskauteen verrattuna edelleen kolme kiloa kevyemmässä kunnossa.. Eihän se paljoa ole, mutta kun tosiaan yli puolivälin mennään, niin ihan kivasti kumminkin.
  • Shoppailu. Ennen se oli mahtavaa! Ostaa uusia vaatteita, niin alle kuin päälle. Nyt ajatus vaatekaupoista ahdistaa. Kun mikään ei kuitenkaan mahdu päälle. Ja jos mahtuu, niin se näyttää kammottavalle.
  • Normaali hajuaisti. Meiltä on karsittu kaikki hajusteelliset aineet minimiin. Mies joutui vaihtamaan saippuaa ja deodoranttia, lähellä on ettei myös partavaahto mene vaihtoon. Itse en voi käyttää hajuvesiä, en tiettyjä suihkusaippuoita tai deodorantteja. Myös muiden ihmisten erilaiset hajusteet saavat minut yökkimään. Tyttären äiti käyttää jotain aivan kamalaa pyykinpesu- tai huuhteluainetta. Haju teki pahaa jo ennen raskautta, saati nyt tämän aikana. On pakko pysytellä lapsesta kaukana, tai vaihdattaa vaatteet.