Pikkasen on vaikeeta tää ruotuun palaaminen. Kesäloma meni painonhallinnan kannalta kohtalaisen kehnosti. Syötiin herkkuja, juotiin alkoholipitoisia juomia, eikä terveellisestä ruokavaliosta voi edes puhua. Maanantain "kunniaksi" palautin itseni ruotuun heti töiden alettua. Maanantai meni ihan kivasti joo, mut tiistai oli puhdasta helvettiä. Hermot oli kireellä, väsymys painoi huonosti nukutun yön jäljiltä ja sokerivieroitusoireet olivat hirvittävät. Päänsärky alkoi iltapäivällä, ja sitä jatkui iltaan saakka. Tiedän, että kun tämän viikon jaksan vaan kärvistellä, niin sitten helpottaa.

Mutta kun ei vaan meinaa jaksaa. Mies on iltavuorossa, Kuopus kiristää äitinsä hermoja entisestään, kun keksi kiivetä pois pinnasängystä. On koitettu hyvää ja pahaa, mut kahtena iltana kaveri on venyttänyt nukkumaanmenoa puolellatoista (1,5) tunnilla! Juu tiedän, olen ihan itse päättänyt tehdä lapseni, joten äitinä minä en ole oikeutettu omaan aikaan, mut hei, rajansa kaikella. Että jos jollain on vinkkejä asiaan, niin otan ilolla vastaan. Tänään ajattelin kääntää sängyn siten, että kaverin ei tarvi kiivetä laidan yli ja laittaa patjan pojan sängyn viereen ja pötkötellä itse siinä, josko se auttais.

Kesäloman aikana piti käydä ilmoittautumassa kuntosalille jäseneksi. Mut sekin sitten jäi, kun olimme suurimman osan lomasta jossain reissussa. Mut jos taas koittais saada noita syömisiä oikeelle tolalle ja miettis sitten tota liikuntapuolta.

Minun ongelmanihan on se, että tykkään ruoasta. Ja jos ruoka on hyvää, otan mielelläni lisää. Niin kuin eilen. Santsasin lounaalla ison lautasellisen lisää kiinalaista. Tiesin jo pöydästä noustessa, että tää ei ole hyvä idea, mut santsasin silti. Ja illalla paistoin kotona voisilmäpullia. Koeaikani töissä päättyi ja kuulun nyt vakikalustoon, joten sen kunniaksi pyöräytin pullia iltapäiväkahville. Onneksi pullia oli sen verran hintsusti, että itselleni jäi puolikas ja söinpä sit vielä kuopuksen jättämät jämätkin. Koska mikään muu ei oo niin hyvää kuin vastapaistettu, tuore pulla ja kylmä maito. Ei edes suklaa. Ja nyt ne pullat tuoksuu tossa vieressä ihan järjettömän hyvältä. Herkkulakoissa on se huono puoli, että nenä poimii entistäkin tarkemmin jokaisen hyvän tuoksun. Istuin illalla takapihalla poikien kanssa ja paistamani pullat jäähtyivät keittiössä, toisella puolen taloa. Ja se pullan tuoksu vaan hiipi nenään ihan jatkuvasti. Ja kun se sokerinhimo oli valtava, niin olen ylpeä itsestäni etten joutunut paistelemaan uutta satsia pullaa ;o)

Meni vähän ajatustenvirraksi tämä postaus, mut äiti on vähän väsynyt. Painonmpudotusprojekti jatkuu, ja tavoitteeksi on asetettu se, että nyt piukeat farkut olis jouluna löysät, mielellään isot.