Viimeisten kuukausien aikana riehunut vaalirahakohu on pistänyt minutkin miettimään poliitikon uraa. Se tärkein ominaisuus, joka uraan vaaditaan on tullut raskauksien ja huonosti nukuttujen öiden ansiosta. En nimittäin enää muista mitään. Ja se jos mikä tuntuu olevan tärkeää. Mistään ei voi syytä ottaa niskoilleen mikäli ei vaan muista tehneensä jotain. Ehkä sitten jos joku esittää paperilla dokumentit, että kyllä teit näin, voin alkaa kaivelemaan muistiani, joskin tätä nykyä voin kiistää noin 99% viimeisen vuoden aikana tapahtuneista jutuista. En vaan muista. Tai siis minulla ei ole täsmällisiä muistikuvia...

Kyllä poliitikoilla on vaan lyhyt muisti. Kukaan ei tunnu muistavan, että Ilkka Kanerva painostettiin eroamaan muutaman pikkutuhman tekstiviestin vuoksi, koska ei heti tunnustanut tapahtunutta. Nuo tekstarit ovat minun mielestäni aika pikkujuttu verrattuna tähän vaalirahajupakkaan, ja luulisi jo päättäjilla olevan sen verram moraalia, että eroaisivat kun ovat niin monesti jääneet valheista (anteeksi, epätäsmällisistä  muistikuvista) kiinni. Nyt vaan kaikki kilvan tukevat ja ymmärtävät Vanhasta&kumppaneita. Kaiken huippuna olivat nämä Vanhasen ja Kaikkosen itselleen myöntämät vaaliavustukset Nuorisosäätiön kassasta. Kiitos vaan teille, kun RAY tiukentaa rahoituspäätöksiään ja moni OIKEASTI hyvällä asialla ja rehellisesti toimiva yhdistys jää ilman rahoitusta. No juu, siis onhan Nuorisosäätiökin hyvällä asialla, mutta nämä vaalituet pilaavat varmaan säätiön maineen pitkäksi aikaa.

No juu, voitte huokaista helpotuksesta, en minä oikeasti ole politiikkaan rupeamassa. Voin unohdella asioita jatkossakin ihan kotioloissa (Miehen suureksi harmiksi, kun saisinhan poliitikkona unohtelusta paljon parempaa palkkaa kuin nykyisestä duunista).