Aika menee kuin iltamissa. Tajuttiin Miehen kanssa lauantaina, että Vote täytti kuukauden. Järjetöntä miten nopsaan aika on mennyt. Synttärikuvia on otettu, mutta en nyt ehdi niitä tänne siirtämään, kun Mies on töissä ja poika nukkuu.

Saimme lopultakin aikaiseksi varata ajan Votelle vyöhyketerapiaan. Ja aika on niinkin nopsaan kuin huomenna. Emme tosin usko että huudossa kyse on koliikista, mutta kokeillaan nyt tätäkin. Huuto on tosin ehkä aavistuksen verran vähentynyt. Poika tosin tankkaa tissilläkin ihan kiitettävästi. Ilman lisämaitoja ollaan pääasiassa menty. Lypsymaitoa annettiin yhtenä aamuna, kun tissi ei kelvannut ja nälkä selvästi vaivasi. Korviketta annoin lypsymaidon seassa tänään, kun meillä on taas ollut hiukkasen vaikea päivä tuon syömisen suhteen. Vaihdoimme Tuttelin Naniin, katsotaan meneekö sekin viemäristä alas.

Miehen työt alkoivat sitten todenteolla tänään. Mielelläni minä hänet kotona pitäisin meidän seuranamme, eikä tuo duunin aloittaminen juuri Miestäkään kiinnostanut, mutta jonkun kai tähän huusholliin on sitä ruokarahaakin tuotava.

Mitähän muuta? Hankimme Votelle sitterin eräältä kaveriltani. Maksoi huikeat 10€ ja poika tuntuisi viihtyvän siinä melko pitkiäkin hetkiä. Helpottaa hieman näitä kaksin kotona hetkiä. Samalla reissulla haimme Plantagenista krookuksen sipuleita ja kanervia takapihan kevään ja syksyn koristukseksi. Komiaa on. Molemmat ostokset ovat jo asennettu paikoilleenkin. Katsotaan miten krookukset nouseva, jos nousevat, takapihan isoista saviruukuista. Ainakaan niitä ei myyrät syö, mutta jänskättää hiukan viekö pakkanen ne.

PeeÄs: ihan on jäänyt kertomatta tämmönen juttu taannoiselta sairaalareissulta. Meistä oli hilkulla tulla teeveetähtiä. Synnytyssairaalassamme kun kuvattiin toista syksyn sairaalasarjoista. Sarjassa oleva kätilö olisi ollut meidän synnytyskätilömme, jos olisimme suostuneet kuvaukseen. Hetken aikaa mietin oikeasti, että mikä ettei, mutta sitten järki puuttui peliin. En tosiaankaan halunnut kuvausryhmää paikalle itselleni uuteen ja ainutlaatuiseen tilanteeseen. Etenkään kun en osannut yhtään arvioida miten hyvin tai huonosti synnytyksen kestän. Ja näin jälkeenpäin tein ihan oikean päätöksen. Se hetki kun lapsi maailmaan syntyi kuului vain minulle ja Miehelle. Mutta ihan mielenkiinnolla aion sarjaa seurata, josko siellä vaikka joku osastolta tuttu synnyttäjä sattuisi vilahtamaan.

Mutta nyt puikkojen ja Ballykissangelin pariin. Kyllä, olen löytänyt uuden koukun Serranon perheen tilalle. Josko sitä ehtis muutaman silmukan neuloa ennen kuin tuo pikkujellona tuolta heräilee.