Minulla on aivan käsittämättömän paha matkakuume. Ollut jo jokusen kuukauden. Haaveilen kesälomareissusta jonnekin lämpimään, siitäkin huolimatta, että tulevasta kesästä on povattu ainakin yhtä kuumaan kuin viime kesästä. Rupesin sitten eilen illalla pohtimaan ihan tosissani miten meidän perheemme matka sujuisi, kahden pienen lapsen kanssa..

Pakkaaminen: Koska olen neuroottisuuteen taipuvainen ihminen, pakkaan varuiksi aina ylimääräistä vaatetta. Kun lähdemme yöksi mummolaan, on auto täynnä tavaraa ja pojille kai neljä vaatekertaa mukana. Pitäisi siis ostaa pari matkalaukkua lisää, että saisin pakattua mielestäni riittävästi vaatetta niin itselleni kuin pojillekin. Mies osaa onneksi pakata omat tavaransa ja sangen tehokkaasti. Pyykkiä kuitenkin pestäis raivokkaasti vielä lähtöä edeltävänä iltana ja viimeiset paniikissa pakatut vaatteet lisätään laukkuihin just ennen kuin ovi kolahtaa lukkoon. Mukana viikon reissulle olis kolme isoa matkalaukkua ääriään myöten täynnä + Miehen pieni reppu.

Siirtyminen lentokentälle/satamaan: Mikäli matkan seuraava vaihe suoritetaan bussilla, pojat ovat luonnollisesti innoissaan. Bussit nyt vaan ovat mahtavinta mitä maailmalla on tarjota. Kakkosena tulevat sitten traktorit, kaivurit, rekat ja nosturit. Äitihenkilö olis neuroottinen. Miten lapset saadaan bussissa matkustamaan turvallisesti. Kun ei ole turvaistuimia. Mitäs jos tulee kolari tai bussi ajaa ojaan? Hermostusta lievittääkseni kaivan kutimet esiin ja neulon pari kerrosta. Pojat jaksavat olla siirtymävaiheen hyvin nätisti. Bussista näkee kauas ja on vaan älyttömän hienoo olla bussissa. "Kato äiti" ja pienemmän "tato" jaksavat huvittaa kanssamatkustajia ensimmäiset 50 kertaa ja sit alkaa ilmeet muuttua turhautuneeksi. Matkalle varataan pillimehua, rusinoita ja namia, mikäli iskee joku kriisi. Perinteisesti linja-auton vessassa käydään esikoisen kanssa noin 10 kertaa ilman tulosta. Koska vessassa on kiva käydä ja bussin vessassa tosi jännää. Kuopus taas vääntää kunnon scheisset vaippaan, ja niitä sit koitetaan vaihtaa liikkuvassa bussissa kuljettajan yökkäillessä.

Lentokentällä/satamassa esikoinen villiintyy täysin. On liukuportaita ja hissejä. Busseja ulkona ja laivoja/lentokoneita. Liukuportailla ajetaan ainakin viisi kertaa, ja hissillä kolme. Vähintään kerran esikoinen juoksee karkuun ja äiti on säikähtää hengiltä. Lentokentän lähtöselvityksessä esikoinen kiipeää matkalaukkuhihnalle ja virkailijat saavat pojat viime tipassa napattua kiinni. "Mä haluun uudestaan!", karjuu sätkivä esikoinen, kun virkailija nostaa pojan tiskin ylitse takaisin vanhemmilleen. Laivaan/lentokoneeseen siirtyminen on taas superjännää. Esikoinen kysyy ainakin 50 kertaa että joko me ollaan siellä veneessä/lentokoneessa. Kuopus osoitteleen kaikkea sormellaan ja sanoo: "Höö". Itse kulkuvälineessä etsitään istumapaikkoja. Lentokoneessa esikoinen ehtii juosta käytävää edes takaisin ja kiivetä jokaiselle penkkiriville. Kuopus saa kilarit kun ei saa kävellä itse. Laivassa pojat köytetään vaunuihin ja suunnataan joko leikkipaikalle tai ravintolaan. Lentokoneessa emme varmastikaan saa viereisiä paikkoja, vaan joudumme lastenvihaajien viereen. Tai känniääliöiden. Esikoinen kertoo kaikille kulkuvälineestä riippumatta, että me ollaan menossa lomalle veneellä/isolla lentokoneella. Lentoemännät tuovat pojille puuhapakkaukset. Esikoinen ehtii kysyä ainakin 200 kertaa, että joko me kohta lähletään. Kuopus istuu sylissä ja sanoo "Höö". Kuopus ei siis suuria puhele :). Lentokoneen lähtiessä liikkeelle, esikoinen päästää kipurajat ylittävän riemunkiljahduksen. Kuopus sanoo "Höö". Koneen noustessa ilo vaihtuu itkuksi, kun molemmat pelästyvät. Laivassa taas kaverit ovat nenä kiinni ikkunassa. Esikoinen sanoo, että kato äiti ja iskä, tuolla on paljon vettä. Kuopus sano joko tato tai höö. Alkumatka menee ihmetellessä. Äiti tilaa Gin Tonicin kulkupelistä riippumatta. Ja lapsille pillimehua. Iskä ottaa ehkä siiderin.

Noin puolivälissä matkaa esikoinen lähtee jaloittelemaan. Keksii, että haluaa olla pippelisankari ja silmänräpäyksessä riisuu vaatteensa ja kirmaa nakuna ympäri konetta/laivaa. Siinäpä sitä kanssamatkustajille viihdettä kerrakseen. Kuka kaipaa lentokoneessa elokuvaa tai laivalla karaokea? Ja kuopus ilmaisee vaativasti "Höö" ja repii omia vaatteitaan pois. Ja siellä vessassa ollaan käyty esikoisen kanssa ehkä toiset kymmenen kertaa. Lopulta saadaan ruokaa ja äiti tilaa punaviiniä, ettei mee järki. Lapset syövät ruokansa ja kuopuksen vatsan tullessa täyteen, lusikka lentää lattialle. Tai vieressä olevan henkilön vaaleille pellavahousuille. Siinä sit kilvan pyydellään anteeksi ja torutaan poikaa. Tosi tosi tosi pahan hetken varalle on mukaan raahattu kannettava tietokone ja pari suosikki-DVD:tä. Niitä pojat jaksavat katsella hiljaa ja paikallaan tovin jos toisenkin. Perinteisesti mukana on myös esikoisen haisulikassi, joka on täynnä pikkuautoja. Ja jossain kohtaa kassi kumotaan ylösalaisin ja niitä autoja on joka paikassa. Tarjoilija tai lentoemäntä liukastuu kahvikannu kädessään yhteen pikkuautoon. Syntyy kauhea hulabaloo ja sen seurauksena äiti ja isä konttaavat ympäri konetta/laivaa siivoten pikkuautoja takaisin kassiin. Ja lentoemäntä/tarjoilija on pari kuukautta saikulla palovammojen vuoksi. Ja ne koneen/laivan viimeisetkin vaaleat pellavahousut on saatu sotkettua.

Tässä kohtaa kapteenin ilmoitus siitä, että saavumme päämäärään, otetaan hurraa-huudoin ja aplodein vastaan. Kuohuviinejä korkataan ja joku pistää tanssiksi. Minä ja Mies köytämme lapset kiinni ja odotamme satamaan pääsyä/koneen laskeutumista. Kukaan ei takuulla unohda tätä matkaa ikinä. Paluumatkalle saamme käyttöömme ison hytin/ykkösluokan paikat, jotta teemme mahdollisimman vähän vahinkoa kanssamatkustajille. Tahraiset ja uuvahtaneen näköiset matkustajat purkautuvat koneesta/laivasta busseihin kädet täristen ja hermot riekaleina. Se nuoripari, joka vielä ennen reissua haaveili viidestä lapsesta, päättää ottaa koiran ja omistautua sille. Lentoemännät/laivan henkilökunta hymyilevät yhtä aikaa ilahtuneena ja helpottuneena. Ja äidillä ja isällä on viikko aikaa kerätä riekaleiset hermonsa kotimatkaa varten.

Että ehkä me pysytellään tässä kotimaan matkailussa vielä jokunen vuosi(kymmen).