Tänään sitten onnistui viime viikkoa paremmin tuo neuvolareissu. Luoja että tää tila pehmentää pään ihan totaalisesti..

Hemoglobiini oli laskenut taas, viimeksi oli 119 nyt enää 112. Rautatabletit pistävät pakin niin sekaisin, että olen joutunut harventamaan niiden ottamista joka toiseen päivään. Mutta kai niitä on nyt sitten otettava päivittäin. Perkele. Olo ei kuitenkaan ole ihme kyllä mitenkään uuvahtanut kuten viime talvena. Paino oli noussut viime käynnistä kolmisen kiloa, joten nyt se on parisen kiloa enemmän kuin raskauden alkuvaiheessa. Verenpaine huitelee melkoisen korkealla, ja jouduinkin sen takia nyt sitten tarkempaan seurantaan, eli perjantaina kontrollikäynti. Kirottua.

Voten pieni sydän sykki kuten kuuluikin. Perinteiseen tapaan, kun terveydenhoitaja koitti selvitellä miten päin juniori tuolla köllötelee, oli ipana täysin paikallaan. Ei potkun potkua mihinkään suuntaan, ei vaikka terkkari miten mahaa paineli. Ja auta armias kun siellä mahassa pitäisi olla paikallaan, niin kyllä sitä silloin pyöritään kuin väkkärä.. Lopulta sitten jouduttiin katsomaan ultrallakin, ja ihan oikein päin, eli pää alaspäin siellä oltiin. Ja helvata että on sitten tehnyt koko illan ihan hirveen kipeetä tuon vatsanpainelun jälkeen.

Raskausviikkoja on takana 35 ja risat. Äitiyslomaa takana kaksi päivää ja jestas että olen tylsistynyt. Tänään leivoin aikani kuluksi sämpylöitä ja pesin pyykkiä, kun alkoi paikat puutumaan joutenolosta. Että ehkä tää tästä, päivä kerrallaan..