Se on taas sitten niinku neuvolareissu takana. Eikä mitenkään mieltä ylentävä. Hb on jälleen laskusuunnassa, ja verenpaineet huitelevat ties missä. Pissassa oli sokeria. Että tässäpä se alkoi äitiysloma oikein kivasti. Terkka kehotti jo asennoitumaan siihen, että raskausmyrkytyksen se tästäkin raskaudesta pukkaa päälle.

Kaiken lisäksi koko perhe on saanut yskän ja nuhan ja täällä sitä sitten kilpaa yskitään ja niistetään. Viime yön Janne onneksi sai jo nukuttua yskimättä, joten me vanhemmatkin saimme ansaittuja nukkumistunteja kerättyä kasaan. Pari edellistä yötän kun meni kuunnellessa että tukehtuuko poika kurkussa olevaan limaan vai ei. Ja varmaan tosiaan tää oma tauti ja valvotut yöt nostavat verenpainetta, joten ihan hädässä en ole.

Pahempaa on kuitenkin päällä jylläävät nukahtamisvaikeudet. Vaikka olen kuinka väsynyt, ei uni tule kuin kahden tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen. Monesti olen vielä puolen yön jälkeenkin katsonut kelloa. Ja kun kello lyö 12, ja tietää että poika herää seitsemän maissa, alkaa sitten hiukkasen ahdistaa kun tietää ettei ehdi nukkua riittävästi. Ja sittenpä sitä unta on enää ihan turha odotellakaan. Terveydenhoitaja huolestui sen verran masennustaustastani ja univaikeuksista, että aikaisti lääkärikäyntiä viikolla. Josko saisin jotain nukahtamislääkkeitä, ennen kuin tilanne äityy kovin pahaksi. Nämä nukahtamisvaikeudet kun viimeksikin laukaisivat masennuksen, joten ihan olankohautuksella ei parane näitä varoituksen merkkejä ohittaa.

Mutta koska meillä on lomalomalomaloma, taidan sen kunniaksi mennä vetäisemään pikku päikkärit. Jaksaapahan sitten taas yöllä valvoa.