Kehittelin tuossa aamuyön tunteina aseen pehmeämpään sodankäyntiin. Kuopus heräisi vähän viiden jälkeen, mutta rauhoittui uudestaan nukkumaan viereeni maitopullon tyhjennettyään. Noin varttia myöhemmin minä siirryin sängynreunalta toiselle. Pikkumies hilasi itsensä ihan sikiunessa kylkeen kiinni, joten peräosastoni roikkui siinä vaiheessa jo sängynreunan yli.

Puoli seitsemän jälkeen, esikoisen kipittäessä omasta sängystään meidän sänkyymme, kuopus oli jälleen kyljessäni kiinni. Käytimme 160cm leveästä sängystä ehkä sen 60 cm. Loppusänky oli tyhjänä. Ja eikös siihen samaiseen 60 senttiin ängennyt itsensä esikoinenkin.

Joku aikoinaan on keksinyt lämpöohjautuvan ohjuksen, joka toimii niin että se hakeutuu lämpöä kohti (esim. hävittäjän moottorit tuottavat paljon lämpöä, jolloin ne ovat oiva kohde tämänkaltaisille ohjuksille). Joku viisas yksilö voisi siis kehittää aseen tuosta vauvojen ja taaperoiden ominaisuudesta hakeutua toisen ihmisen läheisyyteen. Kyllähän se varmaan sotahinkua pikkasen laskis, kun sotilaita seuraisi varjon lailla ohjus ihan iholla kiinni. Ja jos tyyppi menis johonkin sellaiseen paikkaan ettei ohjus sinne mahtuisi, niin se valkkaisi uhrikseen lähimmän tyypin. Vaikka kokemuksia sodasta ei olekaan, niin voisin kuvitella, että niskassa "huohottava" ohjus ei ole niitä taistelutahtoa kohottavimpia juttuja. Ja jos ohjuksen koittais hätistää pois, niin sit se tekis jotain ikävää, tarttuis hiuksista kiinni, huitaisisi päin naamaa, pissisi tai pulauttaisi päälle. Ja voin väittää, et jonkun kuukauden jälkeen jokaisella miessotilaalla tulis mitta täyteen ja ne lähtis kotio.

Taidan olla ihan valmis töihin..