Normiarkiaamu Myrkyttären perheen residenssissä: perheen naispuolisen yksilön kello soi joko 06:00 tai 06:20 tai jotain siltä väliltä. Aamun ensimmäisiä tehtäviä on hiustenlaitto. Vietän aikaa kylpyhuoneessa vartista puoleen tuntiin kihartamalla, kohottamalla suoristusraudalla kääntämällä, tupeeraamalla ja lakkaamalla. Saan hiukseni ehkä noin puolina aamuista edes jotenkin kivan näköiseksi.

Joka toinen viikko on minun vuoroni viedä lapset aamulla hoitoon. Näinä viikkoina hiukseni ovat hyvin tismalleen siihen saakka, kunnes lapset heräävät. Viimeistään siinä vaiheessa, kun laitan pienokaisille kenkiä jalkaan, jompi kumpi tarttuu pienillä käsillään juuri väkerettyyn kampaukseeni ja silittää. Isompi osaa jo sanoa, että silittää äidin kukkaa (tukkaa), pienempi (ja tahmakätisempi) vaan ottaa kuontalosta kiinni ja repii. Oletteko muuten koskaan huomanneet, miten pienen lapset kädet, olkoon vaikka ihan just pesty, ovat aina tahmaiset. Ja niillä kun tarttuu hiuksista kiinni, niin se sattuu. Enivei.. Kun saan lapset tarhaan, on ihan helvetin sama millä tökötillä tukka on kuosiinsa saatu, kun se on hirveen näkönen.

Tällä viikolla on Miehen vuoro viedä lapset hoitoon. Sain aamulla hiukseni jollain lailla ojennukseen. Kun noin 20 minuuttia myöhemmin tulin töihin ja katsoin peiliin, olin purskahtaa itkuun. Ne roikkuivat ja olivat täysin litistyneet, kiitos kosteahkon sään. 

Eli satoi tai paistoi, oli lapsia mukana tai ei, niin minulla on aina bad hair day. En sit tiedä, että onko syynä huono hiustenleikkaus, vai onko minulla sellainen hiusten laatu, että ei vaan onnistu. Joka tapauksessa, oli niin tai näin, joka hemmetin aamu v*****a. Taidan varata ajan kampaajalle.