Lueskelin erästä blogia, jossa kuvattiin ideologista äitiä. Tulipa mieleen oma raskausaikani ja ne monet periaatteet, joista isoon ääneen paasasin. Nauratti.


1. Kestovaipat
Äitiyspakkauksen kestoja meillä käytettiin jonkin verran. Muuten ihan hieno idea laittaa niitä äitiyspakkaukseen, mutta pitääkö siellä olevien vaippojen olla niin pirun hankalakäyttöisiä. Itse tykästyin systeemiin muuten, mutta sisävaippa oli turhan hankala saada paikoilleen, kun sitä ei saa mitenkään kiinnitettyä. Kannan edelleen pienesti huonoa omatuntoa siitä, että meidän piltti viilettää kertiksissä.


2. Lelut
Maidän vauvalle ostetaan vaan kehittäviä leluja. Mitään muovihirvityshärpäköitä ei meille tule. Todellisuus on tässäkin ihan jotain muuta. Muovihirvityksiä on kaksi lelukoppaa täynnä. Janne ajelee muutamilla autoilla ja mielellään kaatelee dubloista tehtyjä torneja (mutta eikös legot ole kehittäviä leluja?). Valtaosa lelukopan sisällöstä ei ole aktiivisessa käytössä.


3. Lukeminen
Sekä minä, että Mies luemme paljon. Tätä nykyä tahti on hidastunut, mutta aika ajoin saan kahlattua jonkun kirjan lävitse. Jo raskausaikana päätin, että meidän lapselle sitten luetaan paljon ja vauvasta saakka. Vauvan ollessa oikeasti vauva, olin niin väsynyt, että lukeminen ei tullut mieleenkään. Sittemmin olen koettanut lueskella Jannelle loruja ja pahvisia kirjoja, joita voi vähän rankemmallakin kädellä selailla. Huonolla menestyksellä. Poika ei jaksa keskittyä kirjaan kuin ehkä 5 sekuntia ja sitten sylissä on kiemurteleva ja närkästyneesti ääntelevä pieni otus, jonka desibelitaso nousee korvia huumaavaksi mikäli lattialle ei päästä ja heti.


4. Vauva ja kauppareissut
Tästäkin kirjoitin paatoksellisen kirjoituksen viime kesänä. Edelleen olen sitä mieltä, että lapsia on turha raahata päiväksi ostoskeskukseen, jossa eivät voi tehdä muuta kuin istua ostoskärryssä. Raivohan siitä tulee. Ja sitten vanhemmat vielä suuttuvat lapselle, jonka kiukku on itseasiassa vanhempien omaa syytä. Me olemme käyneet Jannen kanssa kaupassa. Ja kerran jopa Ideaparkissa. Reissut ovat menneet loistavasti. Janne-polo pääsee kotoa pois niin harvoin, että jopa citymarketti käynti on yhtä juhlaa. Olemme pitäneet huolta siitä, että poika on kylläinen ja kuiva, niillä eväillä pötkii jo pitkälle. Muutaman kerran on kilarit saatu kassajonossa, kun kärry ei liiku, mutta maitopullo tai tutti vaientaa jo kiitettävästi. Siinä kohtaa kun herra saa raivareita jatkuvasti, loppuvat perheen yhteiset kauppareissut takuulla. Turha kiusata poikaa, vanhempia, kaupan kenkilökuntaa tai muita asiakkaita moisella.


5. TV
"Meidän lapsihan ei sitten kasva tv:n ääressä". Tämä lienee ainoa periaate, joka on edelleen totta. Janne ei ymmärrä tv:stä oikein mitään. Muutamana viikonloppuaamuna olen yrittänyt saada poikaa jumittumaan telkkarin eteen tuijottamaan piirrettyjä, jotta itse saisin maata puolikoomassa edes hetken, mutta turhaan. Janne katsoo telkkarista uutiset. Tietää koska ne tulevat. Ja sääkartta se vasta ihmeellinen onkin. Sen Janne jaksaa tuijottaa hievahtamatta. Monta kertaa päivässä. Hmm.. Pitäiskö alkaa nauhottamaan säätiedotuksia viikonloppuaamujen varalle? Tässä kohtaa kai olisi syytä sanoa, että meillä katsotaan todella vähän telkkaria, joten eipä ihme ettei poikakaan siitä mitään ymmärrä. Mutta ei. Todellisuudessa meillä on telkkari melkein aina päällä.


6. Musiikki
Lukuisista tutkimuksista on tullut ilmi, että musiikki auttaa vauvaa kehittymään mm. kielellisesti ja sosiaalisesti. Niin minäkin päätin, että Jannelle soitetaan klassista musiikkia. Kerran tai kaksi taisi joku levy pyöriä soittimessa ja siihen se sitten jäi. Ihan mielellään lapsi musiikkia kuunteli, ei siinä mitään, mutta kun ei vaan tule kaivettua niitä levyjä erinäisistä laatikoista. Toki se musiikki voi olla muutakin kuin klassista, mutta samassa paikassa meillä ne muutkin levyt on. Muutamia lastenlauluja laulelen pojalle, etenkin iltapuurolla, kun väsy alkaa painaa ja kiukku yllättää. Eihän se kummoinen tuo minun ääneni ole, mutta edelleen joku tutkimus väitti, että ei sillä lauluäänellä niin väliä ole, kunhan vaan lauletaan.


7. Itsetehty
Kunnon neulojan tapaan päätin, että Janne saa äidin itsetekemän villapuvun. Langat näihin vauvaihanuuksiin toin Milanosta. Villatakista sain etukappaleet tehtyä ja takakappaleen alkuun. Sitten meni hermo ja purin kaikki. Ei saanut vauva äidin tekemää villapukua. Mutta sai kahdet sukat ja tumput. Niillä pärjättiin jo pitkälle. Lapsi selvisi ekan talvensa hengissä ihan kaupan villavaatteilla.


8. Oma aika
Lapsi ei ole este minun ja Miehen kahdenkeskiselle ajalle. Kyllä sen joku aina mielellään hoitoon ottaa, että minä ja Mies pääsemme hoitamaan parisuhdettamme. Niin aina. Hoitajia kyllä on. Miehen kanssa olemme tasan kerran käyneet yhdessä ulkona. Juhlistimme puolivuotishääpäivää ja minun äitini oli lapsenvahtina. Toki mieli olisi tehnyt lähteä monestikin, mutta aina se vaan on jäänyt. Janne on niin pelokas pieni mies, että äidin sydän meinaa särkyä jo ajatuksesta että ilta menisi itkiessä vieraassa paikassa. Mutta kyllä me varmaan tässä kesällä koitetaan kaksin päästä jonnekin, vaikka ihan yöksi.


Pieleen siis meni suurin osa suunnitelmista. Mutta josko kaikki se rakkaus jota poika osakseen on saanut, korvaisi sitten nämä syteen menneet suunnitelmat ja lapsi saataisiin täyspäisenä maailmalle :o)