Kevät on ainakin minun elimistöni mukaan täysillä päällä, vaikka ulkona ei siltä näytäkään. Lunta on tullut viimeisten viikkojen aikana enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Pakkasta oli vielä tänä aamuna -16 astetta sen sijaan että oltais lähempänä nollaa.

Olen syntynyt keväällä ja mielestäni kevät on vuoden parasta aikaa. Tuntuu kuin syntyisin uudelleen. Saan energiaa auringon valosta. Ihan joka kevät tulee se tunne ja pakko, että sormet on saatava multaan ja uutta kasvamaan. Istutimme lasten kanssa viikko sitten ensimmäiset siemenet multaan. Lasten riemu on yhtä valtaisa kuin äidinkin, kun seuraamme sirkkalehtien nousua mullasta. Ensi syksynä meillä syödään kurpitsaa kaikessa muodossaan. Suunnittelen ilmeisesti takapihan muuttamista kasvimaaksi, koska meillä on myös pussillinen sipuleita, pinaattia sekä herneitä odottamassa lumien sulamista. Lisäksi minua houkuttaa ajatus perunan istuttamisesta. Eilen vaihdoin mullat kukkiini, ja meillä on tällä hetkellä yksi viherkasvi enemmän huolehdittavana. Lasten leikkihuoneen pöytä on täynnä ihanaa vihreää.

Olenkin käyttänyt työaikaa hyväkseni surffaamalla ohjeita istutuslaatikoiden tekemiseen. Katselin kaupan valmisversioita, ja sori nyt vaan mut satasella luulis saavan aika lailla kakkosnelosta joista sais aikaiseksi useamman kuin yhden laatikon. Ei kai yhden laatikon rakentaminen voi olla hirveen vaikeeta? Kaipa minulla isäni peruja on sen verran puuseppägeenejä, että tekaisen pari lootaa tuosta noin vaan. Seuraava askel lienee sitten oman viljelyspalstan hankkiminen. Tai jospa ehdottaisin taloyhtölle, että tehtäis osasta pihaa kasvimaata, jossa jokaiselle halukkaalle olisi palsta muokattavaksi..