Meillä on taas kohta vaalit. Kunta sellaiset. Olen 18 vuotta täytettyäni äänestänyt kaikissa muissa, paitsi yksissä eurovaaleissa. Nyt alan olla sitä mieltä, että tällä kertaa jätän ääneni antamatta. Tai äänestän tyhjää. Sopivaa puoluetta ei löydy, ja koska mikään puolue ei houkuta, en ole jaksanut kahlata läpi ehdokaslistojakaan.

Vihreitähän ole äänestänyt miltei aina. Paitsi nyt kun siirryin Vasemmisliiton äänestäjäksi eduskuntavaaleisa. Vasemmistoliiton tamperelainen ehdokas Anna Kontula jeesusteli sen verran typerästi viime viikon Moro-liitteessä, että en tiedä kehtaako sitä edes moista puoluetta äänestää. Vihreitä en taas voi palata äänestämään, kun olen kuullut sisäpiirin tietoa heidän tavastaan toimia vapaaehtoisia vaaliavustajia kohtaan. Ei oikein imago ja todellisuus kohtaa.. Kokoomusta, Keskustaa ja Demareita en äänestä periaatteesta. Kokoomus ei edusta minua, keskituloista kahden pienen lapsen äitiä millään lailla. Viime aikaiset ammunnat, kuten palkaton karenssipäivä sairausloman alussa, on täyttä tuubaa, jolla kyykytetään jo ennestään ahdingossa olevia työntekijöitä. Nykyään kukaan ei uskalla jäädä sairauslomalle edes sairauden vuoksi, vaan töihin tullaan milteipä pää kainalossa, muusta nyt puhumattakaan. Demarit on vähän niin kun Kokoomus, mutta vähemmän idiooteilla mielipiteillä. Keskusta taas on menettänyt uskottavuutensa niin totaalisesti, että ei kiitos.

No joo, onhan meillä Persut. Mutta tarvitseeko minun edes perustella miksi en heitä äänestä. Ja sit ihmtellään miks ihmiset ei äänestä.