Sisäilmaongelmat ovat tänä päivänä kasvava ongelma Suomessa. Liian moni altistuu esimerkiksi homeelle jo päiväkodissa. Vanhoja kiinteistöjä korjataan, usein moneen kertaan, vailla hyviä tuloksia. Joka viikko saa lukea joko somesta tai lehdistä siitä, miten jälleen kerran on joku koulu joutunut käyttökieltoon.

Minun lapseni altistuivat homeelle päiväkodissa. Vuosia asiaa hyssyteltiin, säädettiin ilmanvaihtoa, mutta lopulta oli pakko taipua sen väistämättömän edessä. Päiväkoti suljettiin, purettiin ja alueelle rakennettiin uusi päiväkoti. Näin jälkiviisaana on toki helppo sanoa, että olisi pitänyt puuttua aiemmin asiaan itsekin, mutta kun sitä joissain asioissa uskoo niitä asiantuntijoita. Lapset olivat sairaana jatkuvasti. Ennen poismuuttoa keskusteltiin esikoisen kohdalla jopa korvien putkituksista, koska korvatulehdukset olivat jatkuvia. Väliaikaisessa parakkipäiväkodissa ei ollut mitään ongelmia, eikä myöskään kuopuksen kohdalla sitten myöhemmin uudessa päiväkodissa. 

Syy vai seuraus, mutta esikoulussa esikoisella todettiin astma. Edelleen jälkiviisaana se syyttävä sormi väkisin hakeutuu osoittamaan sitä homeista päiväkotia. Toisaalta taas muutto toiseen alueen päiväkotiin olisi ollut hyppäys ojasta allikkoon. Tätä toista päiväkotia on korjattu nyt kolme kertaa homeongelmien vuoksi. Tällä hetkellä kiinteistö on käyttökiellossa ja lapset parakissa. 

Tästä pääsen sitten itse aiheeseen, eli noihin homekouluihin. Asuinalueellamme on kaksi alakoulua. kaupungin suorittamassa tutkimuksessa koko kaupungin koulut jaettiin kolmeen ryhmään, jotka minun silmääni näyttivät tältä: ei korjaustarpeita, jotain häikkää (=ongelmia on, mutta kukaan ei vielä oireile vakavasti) ja red alert (=paino seis, tää on mätä). Meidän lastemme koulu kuuluu tuohon kakkosryhmään, se toinen koulu tuohon viimeiseen. Ystäväni lapsi on tuossa red alert -koulussa. Rakennus on vanha ja suojeltu, mutta korjauskustannukset nousevat niin korkeaksi, että rakennusta ei kannata ruveta korjaamaan. Lapset sentään on siirretty pois rakennuksesta.  

Tamperelaisesta Vehmaisten koulusta tehtiin muutama vuosi sitten dokumentti: Silminnäkijä: Homekoulun hinta. Itse dokumentti ei taida enää olla katsottavissa, mutta linkittämäni artikkeli kertoo olennaisen. Katsoin itse dokumentin sen ilmestyttyä ja itkin. Itkin päättäjien välinpitämättömyyttä, lasten tuhottua terveyttä ja vanhempien epätoivoa. Minun ymmärrykseeni ei vaan meinannut upota se, että kaupungin päättäjät leimasivat sairastuneet lapset ja heidän vanhempansa luulosairaiksi. En myöskään jaksa ymmärtää sitä, kenen etua palvelee ongelman salaaminen. Nyt homeelle on altistunut usean vuoden ajan sadoittain lapsia. Sisäilmaongelmat Vehmaisten koulussa ovat olleet tiedossa 1990-luvun lopusta alkaen, reilusti yli 10 vuotta siis. 

Pikakelataan tähän päivään. Kahden ystäväni lapset (yht. 6 kpl) ovat tällä hetkellä homekoulussa. Toinen perhe asuu itä-Suomessa ja toinen Uudellamaalla. Molemmissa tapauksessa kyseessä on pieni kaupunki. Uusmaalaisen koulun osalta on tehty virallinen raportti, jonka sain luettavakseni viime syksynä. Onneksi ystäväni perheineen on muuttanut alueelle vasta viime kesänä, joten lapset ovat olleet koulussa vasta puolitoista lukukautta. Raportista ilmenee, että ongelmat ovat valtavia. Tehdyt korjaukset ovat pahentaneet tilannetta. Lopussa suositellaan rakennuksen purkamista, koska korjauskustannukset nousevat liian suuriksi. Kaupunginvaltuusto teki päätöksen koulun purkamisesta aika pian raportin valmistumisen jälkeen. Käytännössä kuitenkin satojen oppilaiden siirto jonnekin muualle on niin iso operaatio, että koulu jatkaa toiminassa ainakin tämän lukuvuoden loppuun, uusiin tiloihin päästään mahdollisesti syksyllä, jos sellaiset vain jotain löytyvät. 

Homekoulun kasvattien tulevaisuudennäkymät ovat aika murheellisia. Altistumisesta johtuvat allergiat ja astma jäävät, vaikka homekoulussa ei enää olisikaan. Edellämainitsemani Silminnäkijän lopussa erään lapsen äidin ajatus on jäänyt päähän näihin päiviin saakka. Näiltä lapsilta on viety vapaus valita. He eivät voi harrastaa sitä mitä haluavat, eivätkä voi tulevaisuudessa valita ammattiaan vapaasti. Heidän on valittava harrastukset ja ura sen mukaan, mihin oma terveys taipuu. Ja se jos mikä on epäreilua.