Varmaan jokainen on lukenut lehdestä juttua siitä, kuin Tampereelta on kadonnut iso määrä siltoihin kiinnitettyjä ns. lemmenlukkoja. Pariskunnat kiinnittävät lukkoja esim. sillan kaiteeseen ja heittävät avaimen menemään ikuisen rakkauden symbolina.

Ja nyt joku vatipää sitten keksi, että hei, lukot ovat hylättyä omaisuutta ja kiinnittäjät ovat ottaneet tietoisen riskin lukon irrottamisesta kun ovat ne "ilman lupaa" kiinnittäneet julkiselle paikalle. No, samaiset vatipäät, nuo taiteilijoiksi itseään tituleeraavat olivat myös sitä mieltä, että on hyvä idea sulattaa nämä toisten ihmisten rakkauden sumbolit käsittämättämän rumaksi metallikuutioksi ja sitten sanoa sitä taideteokseksi. Minähän en taiteesta toki ymmärrä yhtikäs mitään, suuri osa ns. nykytaiteesta on mielestäni silkkaa roskaa. Arvostan paljon enemmän ihan oikeaa taidetta, josta ilman opaskirjaa ymmärtää mitä se esittää.

No juu, näiden "taiteiljoiden" mielestä on täysin käsittämätöntä, että heidän tekoaan kehdataan kritisoida. Ja he eivät ymmärrä miten joku lukon siltaan kiinnittänyt voisi mitenkään loukkaantua heidän teostaan. Kaikkein parastahan näissä "rakkauden lähettiläissä" oli se, että he kovin pitkään piiloutuivat anonymiteetin ja kuraattorin taakse.

Minusta nuo rakkauslukot ovat olleet Tampereen katukuvan piristys. Ihan joka kerta Patosillalla kulkiessani ihastelen lukkoja. Osa on ihan tavallisia lukkoja, joihin on omin käsin kaiverrettu nimikirjaimet. Toiset lukot taas olivat kovinkin koristeellisia ja kaiverruksetkin ammattilaisen tekemiä. Väkisin lukkoja katsellessa tuli mieleen lukkojen kiinnittäjien tarina. Sillalta poistuu aina hymyssä suin. Minä ja Mies emme ole lukkoa sillalle laittaneet. Ehkä ensi vuonna sitten, kun avioliittoa tulee täyteen viisi vuotta. Minun mielipahani ei siis johdu siitä.

Nyttemmin "taiteilijat" ovat tulleet julkisuuteen omilla nimillään. Vähän liian myöhään minusta. Ikinä koskaan missään tilanteessa en tule ko. henkilöiden teoksia hankkimaan, enkä myöskään heidän näyttelyissään käymään. Boikotoin. Minä en vaan voi hyväksyä ihan kaikkea "taiteen" nimissä, etenkään kun se tuottaa mielipahaa niin monelle ihmiselle. No joo, minun boikottini tuskin heilauttaa kumpaakaan "taiteilijaa" suuntaan tai toiseen. Mut olispa mielenkiintoista tietää miten tämä toinen henkilö suhtautuisi siihen, että hänen käsityöaiheisen taideteoksensa joku keksis purkaa ja tehdä siitä jotain muuta. Tuskin heruis ymmärrystä, vaan lähtö käräjille.