On ihan pakko pakko tunnustaa, että minä en suuremmin pidä imettämisestä. Toki rintamaito on maailman kätevin eväs. Kulkee mukana, eikä tartte keitellä tutteja ja pulloja. Ja tutkimukset osoittavat kiistatta imettämisen olevan myös hyväksi lapsen terveydelle. Jota suuresti ihmettelen. Koska minä olen pullomaidolla kasvanut, tissistä evästä sain muutamia viikkoja. Ja olen ihan lapsesta saakka ollut fyysisesti terve, ei allergioita jne. Henkiseen terveyteen nämä imetystutkimukset harvemmin kantaa ottavat.

Minä siis imetän, koska maitoa tulee ja koska se on ainakin ensimmäiset kolme kuukautta suositeltavaa. Mutta ai että odotan sitä hetkeä kun tämä loppuu. Sanovat ne "kunnon äidit", jotka imettävät kunnes lapsi menee kouluun mitä tahansa. Minä en tästä hommasta tykkää. Sitä on niin älyttömän kiinni tuossa vauvassa, mihinkään ei pääse, kun ruoka kulkee äidin mukana. Toki, on meillä rintapumppu jolla maitoa saa pulloon, mutta monesti se vaan on helpompaa jäädä kotiin tai ottaa vauva mukaan. Ja nyt on ihan turha kommentoida mitään tyyliin mitäs läksit. Kyllä jokainen äiti tarvitsee sitä omaa aikaakin, jotta polla pysyy kunnossa.

En muista Jannen aikana tämmöisiä tuntemuksia. Tosin silloin oli tilanne hieman erilainen. Imettäminen oli kahdenkeskeinen hetki. Nyt kun Janne ehtii tehdä vaikka mitä, niin imettämisen aika on se, jolloin sitä vaikka mitä tehdään. Puolet ajasta menee Jannen kyttäämiseen, että kiipeääkö se nyt kirjahyllyyn tai pudottaako jotain vessanpyttyyn. Ainoastaan yöimetyksestä pidän, se on just sitä äidin ja vauvan laatuaikaa. Pötkötellään sohvalla ja ehkä vähän torkahdellaan. Välillä vauva hörppää maitoa, välillä vetää hirsiä. Ja ennen kaikkea se pikkuinen on siinä lähellä. Ollaan pimeässä hiljaa ja ihmetellään toisiamme. Kukaan ei häiritse kahdenkeskeistä hetkeä.

Ja ihan asiasta sammakkoon.. Kun Janne oli vauva, me emme juuri koskaan käyneet missään, kun se oli niin hankalaa. Lähteminen siis. Ja reissussa oleminen. Kotona oli paljon helpompaa. Nyt kun noita lapsukaisia on kaksi, niin käymme harva se viikko jossain. Mummolassa, Ideaparkissa, kaupungilla jne. Ja älyämme muuten lähteä hiukkasen ennen noista julkisista paikoista pois ennen kuin pikkukavereilla palaa käämi. Että meidän pojat eivät ainakaan tähän mennessä ole karjuneet kuula punaisena kaupassa. Johon sitten taas vanhemmat hermostuvat ja huutavat jälkikasvulleen. Viime viikon Ideapark-reissu oli yhtä juhlaa. Antti nukkui koko matkat ja Janne oli innoissaan kun pääsi kotoa pois. Meillä kun on nääs ollut pakkasta sen verran ettei ulos pääse. Ja huomenna ollaan taas menossa. Pikkusiskon synttäreitä juhlimaan. Ja mitä todennäköisimmin sitä kevättä kohti mennessä ajelemme sinne suunnalle useamminkin viettämään laatuaikaa.