Tässä nyt on maristu ja maristu miten hirveetä tää raskaana olo on. No, eihän tämä nyt minun kohdallani ole ollut mitään juhlaa, mutta josko sitä koittais keksiä väliin muutakin kuin marinaa. Kun kerran ei tää elämä noin muilta osin ole mitenkään hirveen hirveetä.

Janne saavuttaa viikon lopulla 1v3kk kypsän iän. Pituutta pojalla on about 80 senttiä ja painoa noin 12 kiloa. Veikkauksia ovat siis mitat, kun seuraava neuvola on vasta 3 kk päästä.

Uusia juttuja opitaan viikoittain. Sanoja tulee ja menee. Joskus tuntuu, että kun opitaan yksi uusi sana, niin joku aiemmin osatuista unohtuu. Viimeisimpiä sanoja ovat "titti" = kukka, "tiitti" = kiitti, "apu" = apua, "appu" = tutti, "tissi" = tissi, "tia" = jogurtti tai tipat, "tiset" = uutiset (edelleen Jannen lemppariohjelma ovat siis Ylen uutiset ja sää). Muita usein kuultavia sanoja ovat loppu, lamppu, äiti, anna, maito jne.

Meillä myöskin syödään melkein itse. Joskus syöminen menee sotkemiseksi ja silloin äiti tai isi hoitaa homman loppuun. Tarhassa Janne syö pääsääntöisesti itse. Ihan suosikkiruokaa on perunamuussi. Ja kaikki se mitä saa äidin tai isin lautaselta. Uusi suosikki on mandariinit, niitä jaksetaan imeskellä huolella. Ja äiti on iloinen kun poika syö edes jotain hedelmiä. Potalla poika istuu aika ajoin. Siis silloin kun äiti tai isi muistaa pojan potalle pistää istumaan. Joskus sinne jotain tulee, joskus taas ei. Ja joskus tavara menee potan viereen just sillä hetkellä kun toinen on hakemassa kuivaa vaippaa.

Suosikkileluja ovat (yllätys yllätys) autot, taaperokärry, mopo ja Tupperwaren palapallo. Lisäksi ihan tavallisia palloja jaksetaan potkia, ainakin pihalla. Sisällä pallot tuppaavan menemään sohvan alle, joten leikki on lyhytaikaista. Lisäksi kirpparilta löytämilläni jätti-Duploilla Janne jaksaa rakentaa tornin toisensa perään.

Janne nukkuu yleensä yöt hyvin. Menee kahdeksan jälkeen nukkumaan ja herää 6-7 välillä. Tai sitten nukkuu kahdeksaan, kuten tänään, joskus jopa yhdeksään. Yöllä ei yleensä heräillä. Yökitinät loppuivat siihen yöhän, kun hajamielinen äiti unohti ottaa pojalta jarrusukat pois ennen nukkumaanmenoa. Tästä sitten tuo hajamielinen, muttei kuitenkaan ihan idiootti äiti hoksasi, että ehkäpä pojalla on ollut öisin kylmä ja sitä kitisee. Sen jälkeen yöksi on laitettu sukat jalkaan ja rauha on palannut makuuhuoneeseen. Jannehan on ihan vauvasta saakka nukahtanut itsekseen omaan sänkyyn. Nyt pari viime viikkoa ollaan menty perse edellä puuhun näiden nukkumaanmenojen kanssa. Poika kun ei jää millään yksi makuuhuoneeseen, ja jos sieltä jompi kumpi vanhempi lähtee pois pojan ollessa hereillä, alkaa sydäntä särkevä huuto. Ja se huuto ei sitten muuten lopu, vaan lapsukainen saa lietsottua itsensä suorastaan hysteeriseksi. Eli meillä sitten nukutellaan poikaa ekaa kertaa.

Janne rakastaa suihkuja ja saunaa. Siellä voisi viettää pidempiäkin aikoja. Ja ennen kaikkea Janne rakastaa äitiä ja isiä. Ja niitä sitten halitaan ja pusitaan (samoin kuin muutamaa valikoitua pehmolelua) ihan huolella. Pusut tosin meinaavat olla melkoisen teräviä, kun Janne ei meinaa ihan aina muistaa, että pussaamiseen ei käytetä hampaita..

Ja huumorintajuakin pojalla on. Tai niin ainakin tulkitsisin tietyt temput. Toissailtana poika istui olohuoneen lattialla ja yhtäkkiä otti sukat pois jalasta, ja paiskasi ne legolaatikkoon. Hyvin teatraalisesti. Ja jatkoi leikkejään kuin mitään ei olisi tapahtunut äidin ja isin nauraessa katketakseen. Myös äidin ja isin erilaiset vartalot ovat kiinnostavia. Isin pippeli on kummallisen näköinen ja jos äiti on nakuna, niin poika päästää röhönaurun ja osoittaa äidin tissejä ja sanoo tissi tissi. Myös navat ovat hyvin kiinnostavia, ja niihin on kiva työntää pieni sormi.

Äitihän voisi ihanasta pojastaan kirjoitella vaikka loputtomiin, mutta jätetään kerrottavaa toisellekin ajankohdalle. Tämä tuli myös minulle hyvin tarpeellisena muistutuksena siitä, että vaikka joskus ottaa lujille ja on vaikeeta, niin tuosta jälkikasvusta on myös lähes rajattomasti iloa.  

1258453703_img-d41d8cd98f00b204e9800998e