Kyllä meillä taannoisen Tallinnan reissun jälkeen vielä hengissä ollaan, vaikka blogiin saakka ei elonmerkkejä ole tullut kirjattuakaan.

Tallinnan reissun jälkimainingeissa sain hankittua itselleni jostain ihan perinteisen oksutaudin. Kolme päivää meni sitä potiessa ja viikonlopun aurinkoiset ilmat sivu suun. Ja uuden viikonlopun kynnyksellä sitten tekaisin itselleni kunnon flunssan. Olo on kerrassaan kurja, ja jouduin perumaan pääsykokeisiin menonkin sen vuoksi. No, ensi vuonna uudestaan..

Tallinnassa oli erinomaisen hauskaa. Mutta miten ihanaa olikaan päästä kotiin Miehen ja pojan luokse. Janne oli valehtelematta reilussa vuorokaudessa kasvanutkin vaikka miten paljon. Ja ilmeisesti pojalla oli äitiä hieman ikäväkin, kun kotiinpaluutani seurannut aamu meni pientä sylitellessä. En edes vessaan päässyt ilman että pieni huusi oven takana suoraa huutoa.

Ruotsalaiset sen niin osuvasti osaavat sanoa: borta bra, men hemma bäst.