Olen kehittämässä itselleni neuroosin. Tähän saakka olenkin ollut koko lailla neurooseista vapaa ihminen, mitä nyt pakolliset onko kahvinkeitin/silitysrauta päällä -setit on joskus käyty varmistelemassa. Kahvinkeitin päällä -ongelma ratkesi sillä, että ostin aikoinaan ajastimellisen kahvinkeittimen ja silitysrauta taas sillä että meillä Mies hoitaa silittämisen, ja koska hän muistaa asiat ja hoitaa ne loppuun saakka kuten allekirjoittanut ei, ei tämänkään asian suhteen ole enää huolen häivää.

Tämä uusi, kohta jokapäiväistä toimintaani häiritsevä neuroosi on käsien peseminen. Kaikki alkoi varmaan siitä kun pötköttelin sen 3 viikkoa sairaalassa Jannea tekemässä. Ja kuten kaikki varmaan tietävät, sairaalassa tuo käsihygienia on äärimmäisen tärkeää. Käsiä pestiin ja desinfioitiin jatkuvalla syötöllä. Kotiin päästessämme sentään jätin tuon käsidesin pois käytöstä, mutta pesin käteni huolella joka kerta kun poikaa käsittelin. Sitten paikallinen sanomalehti teki tutkimuksen siitä mitkä paikat olivat siivottomimpia. Testissä mitattiin mm. Kauppahallin ruokailutiski, sairaalan hissin nappula, ostoskeskuksen lasten leikkipaikan välineitä. Jokainen näistä paikoista kuhisi bakteereita. Nyt tästä käsienpesusta tulikin sitten jo pelottavan akuutti juttu. Kotona pesen käteni luonnollisesti vessareissujen jälkeen. Tämän lisäksi ruoan laittoa aloitellessa, ja ruoan valmistuessa. Syömään ruvetessa. Joka kerta kun laitan jotain roskikseen. Joka kerta kun käsittelen likaisia asitoita. Joka kerta kun tulen kotiin.

Viime viikonloppuna sitten huomasin, että kaupan ostoskärryjen koskettaminen ilman hanskoja oli iljettävä. Etenkin kun kärryjä säilytettiin ulkona ja olivat pölyisiä. Piti miltei kesken kaiken rynnätä vessaan pesemään käsiä. Ja tilanne vaan pahenee. Töissä tuntuu että hetken näppistyöskentely likaa kädet ja ne on pakko käydä pesemässä (Yök muuten, konettani käytti joku muu minun äitiyslomalla ollessani). Olen toistaiseksi pystynyt rajoittamaan työpaikalla tämän käsien pesemisen vessareissuihin ja ruokailun yhteyteen, mutta esim. ruokalasta kahvia hakiessani ajatus juuri käsittelemieni likaisten rahojen pöpö määrästä on kuvottava. Isäni virnuili minulle viikonloppuna, että minun olisi varmaan syytä harkita Savettien ostamista. Tällä hetkellä idea ei ole ollenkaan huono. Kohta olen kuin Adrian Monk, joka jokaisen kättelyn tai oven avauksen jälkeen tarvitsee käsipyyhkeen. Vaikka telkkarissa tuo on ainoastaan koomista ja ehkä pikkaisen säälittävää, niin tosielämässä minua ainakin pelottaa ihan pirusti..