Samoin kuin edellisessä raskaudessa, myös tässä "onnellista odotusta" on siivittänyt aivan järjetön pahoinvointi. Oksennuskin on tullut kaaressa useammin kuin Jannea odottaessa. Kyllä, olen iloinen ja onnellinen tästä toisestakin lapsesta, mutta kyllä tämä raskausaika näköjään on allekirjoittaneelle ihan puhdasta helvettiä. Synnytys kaikkine jälki-ilmiöineen kesti muutamia viikkoja, tätä yökkimistä kesti Jannen kohdalla 7 kuukautta, ja nyt mennään neljättä, eikä loppua näy. Kun rajoittuisi edes aamuun, mutta ei. Aamupahoinvoinnin sijaan minulla on myös päivä- ja iltapahoinvointia. Yöt sentään ovat olleet hieman rauhallisempia tämän asian suhteen.

Muuten raskaus on edennyt ilmeisen normaalisti. Verenpaine oli viimeisimmällä neuvolareissulla pompsahtanut jonkun verran ylöspäin, mutta ei ilmeisesti mitenkään huolestuttavasti, kun terppa ei asiaan sen ihmeemmin puuttunut. Hemoglobiini on ihan ok, ja jopa noussut raskauden alusta. Vielä ei siis edessä ole rautakuuria. Maha ei ulospäin vielä varmaankaan näy, mutta housut ovat alkaneet puristamaan, eikä vatsallaan pysty enää makoilemaan edes pehmeällä alustalla. Väsymyt on aivan käsittämätön. Kesäloman aikana saatoin ottaa Jannen seurana paritkin päikkääärit ja unta riitti yöksikin.

Ilma tätä alituista pahoinvointia oloni olisi siis mitä mainioin. Ja ei, sillä ei ole mitään merkitystä miten olen syönyt tai nukkunut yökkäyttää aina vaan. Parhaiten toki pahoinvointi pysyy aisoissa, kun pitää verensokerin hyvällä tasolla koko ajan, mutta esim. tänäaamuna yökkiminen alkoi vasta aamupalan jälkeen. Eli ei niin mitään logiikkaa. Mutta eihän tässä ole enää kuin se kolmisen kuukautta kestettävää, mikäli seuraataan tuota edellistä raskautumista...