Ja sen seurauksia kannetaan nyt seuraavat neljä vuotta. Suomen kansa on ollut ilmeisen tyytymätön asioiden tilaan, koska tulos oli mikä oli. Valtapuolueiden olis ehkä syytä katsoa peiliin ja skarpata seuraaviin eduskuntavaaleihin. Ihan ilmaisena vinkkinä, tulkaapa meitä tavallisia ihmisiä lähelle. Tutustukaa millaista on keskituloisen, asuntovelkaisen lapsiperheen elämä. Tai eronneen keski-ikäisen pienyrittäjän elämä. Tai yksinhuoltaja-yrittäjän. Tai omaishoitajan. Tai työttömän. Tai opiskelijan. Uhkakuvat tasaverosta, muiden maiden mokailujen maksamisesta ja asuntolainan korkovähennyksen poistamisesta ovat meille isoja asioita. Ihan jokainen noista vaikuttaa ainakin välillisesti siihen miten jatkossa pärjäämme taloudellisesti. En sano että Perussuomalaisten äärinationalismiin vivahtava puolueohjelma olisi sen parempi vaihtoehto, mutta monille se on kuitenkin vaihtoehto valtapuolueiden tekemälle politiikalle. Ja puolueeen tapa esiintyä taviksina vetoaa taviksiin, joita iso osa Suomen kansasta on.

Minä, hieman yllättäen, ymmärrän niitä, jotka ovat äänensä Perussuomalaisille antaneet. Itse en heidän joukkoihinsa kuulu. En nyt enkä koskaan. Tavallisen ihmisen elämä ja toimeentulo on Suomessa parhaimmillaankin epävarmaa. Teollisuus ei ole huikean kannattavaa, uusia työpaikkoja ei olla onnistuttu luomaan tavoitteiden mukaisesti. Suomalaisita moni on työtön, vielä useampia työttömyys uhkaa. Globaali maailmantalous on pelottava mörkö monelle. Pitää tehdä tulosta ja saada osakkeenomistajille osinkoa. Poliitikot ovat tehneet viime vuosina parhaansa pönkittääkseen isotuloisten asemaa. Pienituloiset ja syrjäytymisvaarassa olevat ovat huolissaan ja peloissaan. Pieni- ja keskituloiset on ajettu tässä maassa ahtaalle. Ja sitten tulevat Perussuomalaiset. Jotka lupaavat jokaiselle jotakin. Kyllä minäkin löysin heidän puolueohjelmastaan osioita jotka kuullostivat järkeviltä. Mutta minä luin sen koko agendan läpi. Ja suurin osa oli sellaista jota en voi missään olosuhteissa hyväksyä.

Onnea meille, Suomen kansa tällä valitsemallamme tiellä. Neljän vuoden päästä nähdään, kuinka paljon asiat muuttuivat, vai muuttuivatko ollenkaan.