Pohdiskelin tänä aamuna töihin lähtiessäni, että joudunko syömään masennuslääkkeitä loppuikäni. Olo on kohentunut niistä huonoimmista hetkistä huikeasti. Tunnen olevani se sama vanha Myrkytär joka olin joskus vuosia sitten. Toisaalta, jos lääkket pitävät minut pinnalla, niin pieni rahahan se 55€ / 3kk on siihen nähden. Yritin jossain vaiheessa puolittaa lääkeannostani, mutta kahden viikon jälkeen olin väsynyt ja itkuinen. Palasin pikana kokonaiseen annokseen. En usko olevani vielä niin vahvoilla, että selviäisin uudesta syöksykierteestä.

Viime viikkojen "kiireet" ja juokseminen paikasta toiseen ovat uuvuttaneet minut aika lailla totaalisesti. Tiedän että pitäisi hidastaa, mutta jos ensi viikonlopun vielä jaksan, niin sitten elo rauhoittuu. Pariin viikkoon en käy kuin töissä ja salilla. Muun ajan vietän tiukasti kotona. Alamäen ennusmerkit odottavat ihan nurkan takana. Parempi siis varmaan vetää pillereitä vaikka hamaan mummoikään saakka, jos niillä saan pidettyä itseni ja ennen kaikkea pääni kunnossa.