Neulerintamalla ei edistytä silmukkaakaan, kun ajatukset kiertää kehää erään vaalean miehen ympärillä. Ihastumisen tunnetta on ilmassa, mutta se pessimisti, joka sisälläni asuu, yrittää saada minua vakuuttuneeksi, että ei tästä mitään kuitenkaan tule. Yritän ottaa kevyesti, päivä kerrallaan, tulevaa suunnittelematta. Pidetään hauskaa niin kauan kuin sitä kestää…

Mutta ne pienet jutut, joita tämä mies minulle sanoo *huokaus*. Väkisinkin huomaan miettiväni, että olisiko tässä ainesta ihan oikeaan suhteeseen. No joo, tyhmäähän se on miettiä tämmösiä, kun takana on kahdet treffit, joista jälkimmäisessä tosin molemmilta meni ajantaju, kun viihdyttiin niin hyvin yhdessä. Kohta täällä työpaikallkin varmaan ruvetaan epäilemään jotain, kun olen niin iloisella mielillä töissä. Kylläpä täältä varmaan alas tullaan niin että rysähtää. Viimeistään ensi viikolla.

En siis edelleenkään aio tästä tehdä mitään parisuhdehelvettiblogia (eihän minulla edes ole mitään parisuhdetta muuten kuin korvieni välissä). Mutta kun juuri nyt päähän ei mahdu mitään muuta ajatusta, kuin ne puolin ja toisin luvatut suudelmat.