Koiranviraksi on aina sanottu sitä ns. paskahommaa, jota kukaan muu ei ole suostunut ottamaan omakseen.

Sattuipa tuossa silmääni, kun hotellihuonetta varailin, hotellin varausehdot. Siinä määriteltiin, että lemmikkieläimistä veloitetaan tietty summa / yö. Paitsi avustuskoirat ja virkakoirat pääsevät majoittuman veloituksetta. Jollain työpaikalla on siis hommat kohdillaan, koiranvirkaan on saatu palkattua virkakoira. Ei tartte arpoa kelle ne keljuimmat työtehtävät annetaan, kun organisaatiossa on jo valmiina se jonka pöydälle, tai omalle paikalle, hommat kasataan. Tää juttu ei taas varmaan naurata muita kuin minua (ja Pikkusiskoa), mutta kyllä minä ihan hiljaa naureskelin tälle ääneen.  

Vastaavasti jokainen organisaatio varmaan tarvitsisi palkatun syntipukin, jonka niskoille kaikki epäonnistumiset voidaan vyöryttää. Oishan se jänskä CV, kun siellä lukis, että oli syntipukkina, kun iso pörssiyritys meni nurin tai amerikan maan pankkilaitokset romahtivat aiheuttaen maailmanlaajuisen kriisin. Kyllä syntipukille olis töitä varmaan myös Kreikassa ja Portugalissa. Ja Suomessa vaalien jälkeen. Oishan se kiva kun voitais ihan sormella osoittaa, että se oli ton vika, kun ihmiset menivät äänestämään väärin.

Ja jos ajatuskuviota viedään vielä pidemmälle, niin ihan jokainen miesvaltainen organisaatio tarttis palkkalistoilleen Äidin. Äiti vois sitten äidin äänellä pistää kaverit ruotuun, jos lipsumisia meinaa tapahtua. Kyllä siinä isompikin karju nöyristyisi, kun Äiti ohjeistais samaan tyyliin kuin meillä:" Kuules nyt Pasi Kullero Virtanen, laitappa vähän äkkiä se kahvikuppis tiskikoneeseen ja mene nyt tekemään se tarjous loppuun. Nyt heti, ennen kuin äiti suuttuu." Mikä lie syynä, mutta meillä pojat tietävät jo, että kun äiti puhuttelee koko nimellä, niin silloin on syytä pistää töpinäksi tai muuten ei hyvä heilu. Samaa konstia käyttää muuten myös Pikkusisko, tätini ja äitikin aikoinaan. Ja tismalleen samalla reaktiolla :o)