Olen hämmentyneenä vastaillut työkavereideni kyselyihin, että miten vielä olen töissä. Iso osa kavereistani on ollut sitä mieltä, että minun olisi kannattanut hakea sairaslomaa kesäloman jatkeeksi. Miksi ihmeessä? Kun en mielestäni ole sairas, vaan raskaana. Minulla ei ole muita vaivoja kuin liitoskivut ja ajoittainen närästys, joista kumpikaan ei mielestäni ole syy olla pois. Toki ymmärtäisin sairaslomalle jäädä, jos terveyteni jotenkin reistailisi, supisteluiden tai muiden komplikaatioiden takia.

Minä ainakaan en osaa mieltää raskautta sairaudeksi. Toki tämä vaatii pientä muutosta elämäntapoihin ja työrutiineihin. Enää en tekisi 12 tunnin työpäivää tai seisoisi 8 tuntia koneen vieressä vetämässä koeajoa, päinvastoin. Olen jo nyt lyhentänyt työpäiviäni vähintään tunnilla, kun täälläkään ei kerran mitään akuuttia ole. Samoin tiedostan sen, että olen huomattavasti kömpelömpi ja hitaampi liikkeissäni, tiettyjä liikkeitä, kuten kumartelua välttelen kuin ruttoa. Kaiken kaikkiaan vauhtia on ollut pakko hidastaa merkittävästi. En huonosti nukuttujen öiden takia ollut pois töistä ennekään, miksi sitten nyt.

Toki mielummin olisin kotona, kun kerran töissä on kesän takia hiljaista ja omat työni olen jo siirtänyt eteenpäin. Valtaosa päivästä siis kuluu netissä surffailuun ja noin tunnin välein käyn kävelemässä, etten ihan kangistu paikalleni. Tympeetähän se on tyhjän panttina istua. Mutta jotenkaan vaan luontoni ei anna myöten olla terveenä pois töistä. En tiedä miten herkästi muut odottajat ovat töistä pois, ja olenko jotenkin outo tässä tilanteessa. Minun työni kun ei ole fyysisesti raskasta, vaan istun valtaosan työajasta tietokoneen ääressä, joten sinällään raskaus ei vaikuta työtehtävieni hoitamiseen oikeastaan mitenkään.

Asiaan liittyen silmiini sattui Iltasanomista juttu erään julkkiksen raskaudesta. Ko. nainen on kahdesti joutunut sairaalahoitoon raskauden aikana, toisella kerralla verenvuodon takia. Hän itse olisi ollut valmis menemään töihin, mutta esimiesasemassa oleva henkilö oli perunut tapahtumat. Että tässä ehkä mennään mielestäni hieman ylitse. Minulle ainakaan ei työ ole omaa tai lapseni terveyttä tärkeämpi missään tilanteessa. Vastaavassa tilanteessa olisin jäänyt pidemmälle sairaslomalle. Kukaan meistä ei työelämässä ole korvaamaton, eikä yksikään työnantaja varmastikaan oleta että odottava äiti riskeeraa oman saati vauvan terveyden. Itse ainakin koen niin, että minä ensisijassa olen vastuussa tuon pienen tulokkaan voinnista, ja toimin sen mukaisesti. Ja jos itsellä ei järki pelaa, niin Mies, perhe ja ystävät kyllä pistävät minut ruotuun.