Kolmas päivä ei ollut sen pahempi tai helpompi kuin nuo kaksi edellistäkään. Ruodussa ollaan siis pysytty, minä ja Mies molemmat. Pahimpaan makeanhimoon menee hedelmiä sekä Läkerol Dentsejä. Jälkimmäisen liiallisen nauttimisen estää sen laksatiiviset vaikutukset, muuten niitä menis varmaan aski päivässä.

Heikommin meinaa mennä tuon maidottoman ruokavalion noudattamisen kanssa. Maitoa vaan tekee ihan älyttömästi mieli, samoin kuin jogurttia. Viikonlopun jälkiruoaksi suunnittelin rahkaa, mutta eihän se käykään. Suurin ongelma on se, että tykkään syödä sekä mysliä, että riisi-vehnähiutaleita, joita en nyt sitten voi syödä, koska en keksi mitään mihin niitä sekoittaa. Parhaillaan vedän mysliä mustikkasopan kanssa, mutta ei sekään makuyhdistelmä oikein noita makunystyjä hivele.

Lapsukaiset ovat onneksi olleet armollisia ja antaneet meidän nukkua ja ovat olleet ihan kilttejäkin. Ei oo tarvinnu paikata unia tai hermoja suklaalla. Ja kun tässä päiviä mittariin tulee vielä lisää, niin eiköhän nuo lasten huonotkin päivät mene helpommin ilman sokerisia apuja.

Tänään Mies, Hermanni ja minä käväisimme kaupungilla. Ja hyvänen aika kuinka paljon joka paikassa myydään kaikkea hyvää. Pääsimme jopa lounaalle italialaiseen ravintolaan, jossa sitten jälkkärikahvin lisukkeena tarjottiin suklaakakkua. Melkein jo sorruimme, mutta sitten kuitenkin lähdimme ilman jälkiruokaa kotiin. Ja luulen että jos olisimme sortuneet, olisimme vetäneet koko tarjolla olevan kakun..

Täsä neljän päivän aikana sitä on ehtinyt miettiä vaikka mitä kiertoja tälle projektille. Että jos sunnuntaihin saakka pysytään ruodussa, niin sitten molemmat saavat ottaa palan suklaata. Mutta eihän se siihen yhteen palaan jää. Viimeisen kolmen kuukauden suklaan kulutuksella olisin toki tyytyväinen siihen yhteen suklaattomaan viikkoon. Siitä huolimatta koitan pysyä lujana kuun loppuun saakka.

Enää 24 päivää jäljellä.