Helenan innostamana tutustuin uuteen hallitusohjelmaan. Hienoja sanoja, mutta miten on käytännön laita? Mielenterveyspotilaana minua kiinnosti erityisesti sosiaali- ja terveyspolitiikka. Hallitusohjelmassa sanotaan seuraavaa: "Perusterveydenhuollon asemaa vahvistetaan. Palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi kehitetään erityisesti perusterveydenhuoltoa ja sosiaalityötä, ensihoitoa sekä mielenterveys- ja päihdetyötä. Erityishuomiota kiinnitetään lasten, nuorten, työikäisten ja vanhusväestön mielenterveysongelmien tunnistamiseen, palveluiden saatavuuteen sekä mielenterveystyön osaamiseen."

Annetaan siis ymmärtää, että jopa poliitikot ovat huomanneet jotain olevan vialla, ja jotain tarttis tehrä, mutta asiaa ei ole sen kummemmin speksattu, että mitä nämä mahdollisesti joskus jossain kohtaa toteutettavat toimet ovat. Itsellänikään ei mitään selkeitä ajatuksia tilanteen parantamiseksi ole. Paitsi hyssyttelyn lopettaminen. Masennus on ihan oikeasti sairaus. Sairaus joka vaikuttaa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Arkielämän perusasiat, kuten syöminen, nukkuminen, peseytyminen, ruokaostokset, laskujen maksut yms. ovat vaikeita, joskus jopa mahdottomia hoitaa. Masennuslääkkeistä toki on apua, ja niitä lääkärit kirjoittavatkin. MUTTA KUN lääkkeet eivät tässä tapauksessa paranna. Lääkkeistä saadaan väliaikaista apua, mutta masennuksen aiheuttaja ei poistu lääkkeitä popsimalla. Tarvitaan terapiaa.

Tiedän lähipiirissäni 5 masennusta sairastavaa tai sairastunutta henkilöä. Kuinka moni ei asiasta edes puhu? Näistä viidestä kukaan ei ole saanut terapiaa, kenellekään heistä ei terapiaa ole tietääkseni edes tarjottu. Kaikilla, yhtä lukuunottamatta on ollut tai on lääkitys. Itse tunnistin terapian myötä ne minulle haitalliset ajatukset ja teot. Toivoakseni osaan jatkossa pysäyttää syöksykierteen ajoissa, ettei jälleen kerran tarvitsisi alkoittaa pohjalta. Terapian myötä olen tajunnut, että olen ollut masennuksen takia pohjalla kerran aikaisemminkin. Tuolloin en tilannetta itse tajunnut, mutta nyttemmin diagnoosin myötä silloiset oireet täsmäävät nykyisiini.

Masennuksen vuoksi olen ollut kahteen otteeseen työkyvyttömänä. Yhteenlaskettuna sairastumiseni on vienyt "tehokasta työaikaa" n. vuoden. Alani keskipalkka vuodessa on lähes 40 000 euroa. Jos tuosta maksetaan veroa vaikkapa 27%, on valtio pelkästään minun sairastumiseni vuoksi menettänyt yli 10 000€ verotuloja. Jos suomalaisista joka viides (muistelen kuulleeni tämän luvun, korjatkoon joku jos muistan väärin) sairastuu masennukseen, se tekee miljoona suomalaista. Miljoona kertaa tuo 10 000€ on aivan järkyttä vä summa rahaa. Ja tämä rahamäärä koskee ainoastaan palkkatulojen verotusta. Jokainen masentunut on oikeutettu saamaan sairaspäivärahaa, joka on n. 70% bruttotuloista. Tämän lisäksi lääkärit ja hoitohenkilökunta työllistyvät. Kaiken kaikkiaan puhutaan järjettömän (ainakin minun silmissäni) suuresta rahasummasta. Todellakin tarttis tehrä jottai. Taidanpa minäkin kirjoittaa kansanedustajille sekä sosiaali- ja terveysministerille!

Tähän päättyy Myrkyttären ensimmäinen poliittinen blogikannanotto. Katsotaan tuleeko tätä lisää :)