Meillä muutettiin viikonloppuna. Muutimme siis meidän makuuhuoneen ”vierashuoneeseen” ja teimme Esikoiselle oman huoneen. Esikoisen kommentti oman huoneen nähdessään oli, että jes, tosi siisti! Kuten tämän tapaisilla projekteilla on tapana, meilläkin se sitten laajeni laajenemistaan. Ensimmäisenä tyhjennettiin ns. vierashuone. Sieltä tyhjennetyille tavaroille ei sitten löytynytkään paikkaa ns. heittämällä, vaan nyt meillä on olohuoneen ruokapöytä täynnä sekalaista sälää. Jonkun pitäis kasa käydä läpi kovalla kädellä ja heittää turhat tavarat roskiin. Ja mahdollisimman pian, koska Esikoisen 3v synttärit lähestyvät uhkaavasti ja sitä ennen olis kai paikallaan, että huusholli olisi ns. edustuskelpoinen..

 

No joo, kun huone saatiin tyhjennettyä, siirrettiin sitten meidän sänkymme ynnä yöpöydät tyhjennettyyn huoneeseen. Siliteltiin verhoja ja ripustettiin ne ikkunaan. Samaan syssyyn tampattiin petari, matot ja petivaatteet. Ja seinälle piti saada Ikeasta ostetut seinälamput. Ja kun porakone kerran otettiin esille, pistettiin samalla sitten vuoden keittiön pöydällä pyörinyt sammutuspeitto seinään ja pääsipä kohta 5 vuotta varastoituna ollut seinähyllykin keittiön seinälle.

 

Uusi makuuhuone on kerrassaan ihana. Olen henkisesti takonut päätäni seinään nyt pari päivää, sen suhteen ettemme ole muutosta tehneet aikaisemmin. Väritys on harmoninen, valkoista ja ruskeaa ja tunnelma kerrassaan romanttinen. Ja yöunetkin maistuvat uudessa huoneessa paremmilta.

 

Makuuhuoneesta siirryimme sitten kalustamaan Esikoisen huonetta. Huone saatiin valmiiksi olemassa olevilla tavaroilla, uutta on ainoastaan verhot (jotka olivat pojan mielestä ensin tosi hienot, mut nyt ikkunaan laitettuna pelottavat).

 

Vanhan makuuhuoneemme yhteydessä on vaatehuone. Jossa siis olivat minun ja Miehen vaatteet. Ne oli luonnollisestikin siirrettävä uuteen makuuhuoneeseemme. Ja uuden makuuhuoneen kaappien sisältö oli sitten siirrettävä vaatehuoneeseen. Vaatehuoneen sisältö on aikojen saatossa päässyt ”hieman” sekaantumaan. Joten samalla tuli siivottua vaatehuone ja käytyä vaatteet läpi. Iso kasa vaatteita meni Kontin vaatekeräykseen, ja miltei yhtä iso kasa rikkinäisiä roskiin.

 

Lopuksi piti sitten pistää Esikoisen huoneessa tavarat paikoilleen. Ja kun kerran leluja yms. käytiin urakalla läpi, oli sama karsia vauvalelut ja rikkinäiset pois. Katsellessani Kuopuksen residenssiä muutoksen jälkeen, oli kristallinkirkasta, että sillekin piti tehdä jotain. Joten ei kun huonekaluja siirtelemään..

 

Alkuperäinen tarkoitus tällä uudella huonejaolla oli siis se, että poikien nukkumaanmeno saataisiin rauhoitettua. Poikien ollessa samassa huoneessa, saattoi nukkumaanmenoajan jo mentyä kuulua vaikka millaista kikatusta ja juttelua. Toinen kun olis nukkunut, toinen piti älämölöä, joten hermo meni ainakin äidillä ja isällä. Eilen illalla kävikin sitten ilmi, että ratkaisu ei ehkä välttämättä johtanut toivottuun lopputulokseen. Antti nimittäin ei hyväksynyt ideaa erillisistä huoneista ollenkaan. Antti nukkuu edelleen pinnasängyssä, Brion sellaisessa, jossa on kohtalaisen korkeat laidat. Sänky on siis ollut se kohtalaisen turvallinen paikka laittaa lapsi hetkeksi. Mutta eipä ole enää. Pikkuäijä nimittäin kiipesi sängynlaidan ylitse niin että heilahti ja kipitti veljensä viereen nukkumaan. Tästä siis saadaan meidän perheeseen uusi iltaharrastus, viedään poika omaan sänkyyn, odotetaan noin kaksi minuuttia ja nostetaan poika takaisin. Hip hei. Kun poika lopulta saatiin sängyssä pysymään (ei käytetty lepositeitä, eikä ilmastointiteippiä, vaan ihan perinteistä Siperia opettaa metodia, eli odotettiin kunnes käy ns. köpelösti), kaveri karjui kuula punaisena puoli tuntia. Totesin sit Miehelle hyvin lakonisesti, että tämä oli sinun ideasi.. Katsotaan nyt miten tässä käy, päästetäänkö äijät samaan huoneeseen nukkumaan, vai jatketaanko iltasirkusta.