J ja minä olemme siirtyneet takaisin vaihdantatalouteen. Ja hyvin tuntuu toimivan. Rahaa ei vaihdeta kuin suuremmissa hankinnoissa, muuten maksuun käytetään kulutushyödykkeitä.

Esimerkki 1: J:llä on auto, minulla nettiyhteys. En maksa J:lle bensarahaa ns. normaaliajoista, ja hän saa käyttää nettiä ihan koska haluaa (ja muru, on ihan turha koittaa tulla tänne surffailemaan jos minulla on hmm.. saattohoito menossa. Siinä menee raja. Tietty onhan meillä tääkin juttu, että kaverille kans..)

Esimerkki 2: J toi minulle kahvipaketin, minä maksoin talouspaperilla, joka J:n taloudesta oli loppu.

Esimerkki 3: J:ltä loppui lääkkeet, ja minä syön samoja. Pilsut folionyyttiin ja menoksi. Vastineeksi sain lihasrelaksantteja. Lääkevaihtoa en missään tapauksessa suosittele kenellekään. Se on oikeasti vaarallista. Nyt kyseessä oli sellaiset lääkket, joihin molemmilla oli resepti, ja joita molemmat olivat käyttäneet ennenkin.

Näiden lisäksi kutsun itseni J:n luokse yöksi ja syömään tarpeen mukaan. Vastineeksi J saa loistoseuraa ja rajattomasti tarinoita työpaikkani roboteista ja trukeista. Pahus. Pitipäs nyt mennä tää kirjottamaan, kun näyttää siltä että J on tässä systeemissä pahasti tappiolla. Toisaalta, minusta on tullut J:n lapsien jämälelujen kaatopaikka. J tyhjentää huusholliaan ja kuskaa rojut.. öh lasteensa tällä hetkellä tarpeettomat aarteet minulle. Ja ei J, en aio edelleenkään adoptoida lapsiasi. Tai edes ottaa niitä tänne asumaan rahaa vastaan. Vaikka ihania ipanoita ovatkin.