Huhtikuu vaihtui toukokuuksi jo aikaa sitten. Meillä on elämä sen verran mullillaan, että ei meinaa jäädä aikaa blogin päivittämiseen. Tai mihinkään muuhunkaan. Mies sairastaa selkäänsä, joten arjen pyörittäminen on pitkälti minun vastuullani. Onneksi on keksitty kodinhoitajat, jotka ovat parina päivänä olleet apuna Jannen hoitamisessa. Mutta ehkä se taas tästä.

Töissäkin on niin kiire, että meinaa pää hajota. Se on kummallistä tämä maailman meno, toisille ei töitä riitä lainkaan ja toisilla niitä on yli oman tarpeen.

Janne kasvaa ja oppii uutta huimaa vauhtia. Meillä on lopultakin opittu istumaan tuetta ja seisomaan noustaan joka paikkaan. Pärräämisessä ollaan päästy uudelle tasolle, nyt osataan jo laittaa kieli ulos suusta ja roiskia oikein kunnolla. Naama punaisena ja kuola leukaa pitkin valuen. Kauheen söpöä, paitsi silloin kun taitoa esitellaan ruoka suussa.

Siinäpä pikaisesti.